Vinkit/kilpailut


Nippelitietoutta sanankäyttäjän pakaasiin

Kirjoitusohjeita 1930-luvulta

Tutustuin Iltatarinat-lehteen tutkiessani torniolaisen kirjailijan Martta Haatasen (1904-1977) salanimillä julkaistuja novelleja ja jatkokertomuksia. Iltatarinat painettiin Lahdessa muutamin keskeytyksin vuosina 1936-1950.

Silmäillessäni lehden vuosikertoja huomasin otsikon Miten opit kirjoittamaan. Nimimerkki ”Kirjailija”, ilmeisesti joku toimituksesta, antaa viikkolehden avustajille kirjoitusohjeita 15 lyhyessä artikkelissa vuodenvaihteessa 1937-1938. Olen poiminut kirjoitussarjasta järjestyksessä seuraavia ohjeita:

  • Kehitä itseäsi ja tyyliäsi.

  • Älä valitse liian imelää tai tyhjää nimimerkkiä. Tavallinen etu- ja sukunimi kelpaa.

  • Jätä arkin vasempaan reunaan tyhjä tila, marginaali.

  • Kirjoita vain yhdelle puolelle paperia ja numeroi liuskat.

  • Aiheet liittyvät kolmen tapahtuman väliin: syntymän, rakkauden ja kuoleman.

  • Valitse aiheesi tutusta piiristä, tutuista tunteista, kokemistasi tai läheltä näkemistäsi tapahtumista, mutta ei liian todesti lähiympäristöstä.

  • Valitse henkilöille tavalliset nimet, suomalaisen torpan pojan nimi ei ole Bertel.

  • Pidä luonnekuvaus tärkeämpänä kuin ulkonaisen kuvaus.

  • Pyri kuvaamaan tapahtumat totuuden mukaan.

  • Pysy aikamäärissä jokseenkin asianmukaisesti.

  • Kieliopin hallitseminen on tärkeää.

  • Vielä tärkeämpää on lukea hyviä kirjoja, joiden tyylistä oppii.

  • Älä kuitenkaan jäljittele toisen tyyliä. Älä koskaan lainaa toisen kertomuksen sisältöä tai juonta vain vähän muuttelemalla.

  • Vältä samojen sanojen toistoa. Suorasanainenkaan ei ole vain sanoja peräkkäin vaan parhaita sanoja peräkkäin.

  • Kuva on aina parempi kuin selostus ja selitys.

  • Käytä oikein ajatusviivaa ja kolmea pistettä, ei liian tiheästi.

  • Jokainen työ tulee korjaten paremmaksi. Jokainen sana pitää punnita.

  • Eläydy kuvaamiesi kohtaloon. Heidän tuskansa on sinun tuskasi.

  • Ole riittävän kunnianhimoinen. Älä tyydy itsessäsi vähään.

  • Nimi on tärkeä. Se salaa sisällön ja loppuratkaisun.

  • Oppiakseen kirjoittamaan runoja täytyy lukea paljon runoutta.

  • Taiteen polku kulkee ylhäisillä vuorilla. Kukaan ei tule koskaan liian oppineeksi. Ylpeys kaataa, mutta nöyrä pyrkimys tuottaa tulosta.

Anita Myllykoski

Coleridge:

Proosa on sanat parhaassa järjestyksessä,

runous on parhaat sanat parhaassa järjestyksessä.