Ennen jäidenlähtöä

Elsa Partala:

Laki ja järjestys, onko se rauhan tae

Ennen jäidenlähtöä

Näytelmä

Kirjoittanut Matti Ylipiessa

Oulun yliopistopaino 2008

”Tapahtuu 1920 –luvulla maaliskuun täydenkuun aikaan – pohjoisessa pikkukaupungissa. kieltolaki on voimassa ja työpaikoilla lakkoillaan. Myös suuri lamakausi on tulossa.

Itämeren Varustamon palveluksessa oleva Aulis on määrätty vartioimaan varustamon jäissä talvehtivaa laivaa. Kaupungissa Aulis tapailee Anjaa, joka on kommunisti ja toimii aktiivisesti järjestönuorissa. Anjan pikkuveli Tuomas ei saa otetta elämästään.

Kauppias Nyström, jonka luona Aulis kortteeraa, on rahavaikeuksissa. Nyströmin Iiris-tytär on ihastunut Aulikseen. Mutta Nyströmin talon pahahenki, ottopoika Paavo, ei aio mistään hinnasta luopua saaliistaan.”

Tämä tarina on perusta Matti Ylipiessan näytelmälle, jonka hän on tehnyt harjoitustyönä vuonna 2007 syyskuussa alkaneella Arctic Draama–kurssilla. Lapin taidetoimikunnan järjestämällä kurssilla, joka edelleen jatkuu, on vetäjänä Lapin läänin sanataiteen läänintaiteilija Tuula Väisänen. Ylipiessan näytelmän dramaturgina toimi Kemin kaupunginteatterin dramaturgi Eero Sirén. Näytelmä perustuu historiallisiin tosiasioihin, henkilöt saattavat olla fiktiivisiä.

Näytelmä kuvaa hyvin aikaansa ja komisarion repliikki esimiehelleen: ” Ulosotto! Joo joo, ei tehdä Nyströmin liikkeelle vahinkoa. Jää vielä voudille kaupattavaa kun isäsi on ottanut omansa päältä. Isot syö pienet. Isot syö pienet! niinhän se aina menee.” Vaan eivätpä asiat ole meidän aikanammekaan yhtään kummemmin, eletään lamakautta, irtisanottuja on Suomessakin tuhatmäärin ja maailman laajuisesti asiat ovat jopa kehnommin kuin 1900–luvun alussa.

Ylipiessa on rakentanut näytelmäänsä selkeän aristotelenisen rungon ja sen pohjalta kirjoittanut toimivan juonen, näytelmän tärkeimmän rakenteen. Kohtaus kohtaukselta juonen käänteet tuovat esiin asiayhteyksiä, joiden mukana päästään käännekohtaan ja lopulliseen ratkaisuun. Ajallisesti näytelmässä kuluu kaksi vuotta, mutta kirjoittaja on kehittänyt juonen siten, että kronologia särkyy ja toisen päähenkilön, Anjan, kohtalo sinetöityy jo alun prologissa saaden lopullisen niitin lopun epilogissa. Toisen päähenkilön, Auliksen, tarina elää vain kevään, ennen jäidenlähtöä. Näytelmä ei rakennu vain pelkille tosiasioille, vaan ihmiset ovat inhimillisiä erilaisine tarpeineen, mikä tekee näytelmästä katsojaystävällisen. Olisikin erittäin mieluisaa, jos näytelmä esitettäisiin jossain aiheeseen liittyvällä paikkakunnalla, vaikkapa Kemin kaupunginteatterissa.

16.1.2009

Takaisin sivulle Lukurinki/Kirjaesittelyt