Saara Heikkinen:

Kevään korvalla

kevään korvalla kuulen

mahla kohisee koivussa

kun silmut pönköttävät viimeisillään

leskenlehti työntyy maasta

oikoo niskaansa

ja nikkaa minulle silmää

kevään korvalla kuulen

jäkäläkangas kahisee

kun luonnon helma viistää maata

aurinko pyytää hyväilyyn

tuuli työntää sormet hiuksiini

suutelee paljastettua ihoani

ja säteet kietovat minut intohimon syliin

kevään korvalla kuulen

taivas räjähtää kahtia

pisarat piiskaavat itsensä multaan

jonka alla kesä oikoo varpaitaan

sade huuhtoo mielen puhtaaksi

ja orvokit nousevat ohimoilleni

Takaisin sivulle Lyriikka