Runouden ilmiöitä

Anita Myllykoski:

Nykyrunouden rihmastot

Runouden ilmiöitä

Tommi Parkko

Avain 2012

Tavoitteellinen runojen kirjoittaja haluaa opastusta ja yhteyttä muihin kirjoittajiin. Eri puolilla Lappia opistot ja kirjoittajaryhmät, Kemissä Rinki, tarjoavat sanataide- ja luovan kirjoittamisen piirejä ja lyhytkursseja. Runotapahtumissa voi esittää ja testata omia runoja. Lapin Kirjallisuusseuran nettisivu Kuukauden runo ja Lapillinen-lehti antavat osaltaan mahdollisuuden julkaista runoja. Vuosittainen kirjoittajakurssi Sodankylässä kesäkuun alussa auttaa tehokkaasti niin aloittelijaa kuin pidemmälle edennyttä kirjoittajaa. Antologiat ja nettisivut ovat Ringin jäsenten julkaisuväylänä.

Tommi Parkon kirja Kirjoita runo! Opas aloittelevalle runoilijalle (Avain 2011) antaa käytännönläheistä tietoa harjoituksineen. Runouden ilmiöitä (Avain 2012) perehdyttää kirjallisuusmaailman rakenteisiin ja muutoksiin. Se nostaa esille runoilijoiden yhteisöllisen toiminnan merkityksen.

Tommi Parkko on runoilija, ja hän määrittelee uusimmassa tietokirjassaan itsensä modernismin jatkajaksi – kirjan lukemisen jälkeen oivaltaa, että vaihtoehtoisia määritelmiä on lukuisia. Toisinaan olen ymmälläni, kun luen Parnasson runokirjakritiikkejä. En aina ymmärrä niiden kieltä ja olen epäillyt, että kritiikkien kohteet ovat paljon kritiikkejä vaikeaselkoisempia. Luulosta on otettava niskalenkki tiedon avulla. Runouden ilmiöitä on tässä hyvänä apuna.

Runotraditiota ei ole kirjassa unohdettu. Kirjasuositukset lukujen yhteydessä mahdollistavat omakohtaisen ja tutkivan perehtymisen modernismin syntyvaiheista 2000-luvun marginalisoituneeseen runouteen. Koska internet on yhä tärkeämpi runouden välittäjä, kirja antaa hyödyllisiä nettivinkkejä niin kirjoittajalle kuin lukijalle.

Ennen kuin on kirjassa edennyt 2000-luvun koulukuntiin ja niiden runoilijoihin, on tutustunut eri kustantajiin, kustannustapoihin ja vaihtoehtoisiin julkaisuväyliin. Kirjoittaja tarvitsee vastauksia kysymyksiin, miten ja missä julkaista runoja. Vaihtoehtoja punnitessa voi edetä jalat maassa ja varautua vaikeuksiin, jotka on voitettava.

Uusi teknologia on lisännyt runokirjojen määrän 500–600 kokoelmaan vuodessa. Parkko painottaa, että useimmat kirjat vaativat paneutunutta toimitustyötä. Kustantamoissa on yhä vähemmän kustannustoimittajia, joten varsinkin uusien tekijöiden käsikirjoitusten tulee olla lähes valmiita, jotta kustantajat kiinnostuisivat niistä. Netti on nopea julkaisuväylä, mutta varjopuolena on se, että runot jäävät helposti luonnoksiksi. Runous on vähälevikkistä, miten siis yhdistetään laatu ja arvostus, näkyvyys ja myynti. Lukija ja kirjoittaja kohtaavat kustantajien nettikaupoissa, kirjamessuilla, runotapahtumissa, netin runousfoorumeilla ja runoyhteisöjen julkaisuissa. Runokirjoista tehdään vähän lehtikritiikkejä, ja kirjakauppoihin otetaan, jos otetaan, valtavirtarunoutta.

Tommi Parkon kirja Runouden ilmiöitä todistaa, että runous on monipuolista ja jatkuvassa muutoksessa. Lukijalla on erilaisia odotuksia, mutta kirjoittajallakin on valittavissa monesta mahdollisuudesta oma tiensä.

18.6.2013

Takaisin sivulle Lukurinki/Kirjaesittelyt