Kaksi dekkaria

Anita Myllykoski:

Varjosta päivänvaloon

Varjo (Skugga 2007)

Kirjoittanut Karin Alvtegen

Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

WSOY 2008

Ikimetsän sydän (Dans les bois éternels 2006)

Kirjoittanut Fred Vargas

Suom. Marja Luoma

Gummerus 2008

Varjo heittyy jälkeen jääneistä papereista ja katkerista lapsuusmuistoista, jotka vaativat vastauksia. Varjo elää syyllisyydestä ja kostosta, vaanii eläviä ja kuolleita. Kun varjoon liittyy ajatus kuolemattomuudesta, ollaan murhan jäljillä. Mutta kuka on syyllinen?

Ruotsalaisen Karin Alvtegenin trilleriä Varjo ja ranskalaisen Fred Vargasin jännitysromaania Ikimetsän sydän yhdistää psykologinen ihmisten ja ihmissuhteiden kuvaus. Molemmissa ihmisiä seuraa varjo. Myös kuolemattomuuden tavoittelu on tuhoavan toiminnan motiivina. Kumpikaan romaani ei ole lajityypillinen dekkari. Alvtegenin romaania lukee sen yhteiskunnallistenkin teemojen vuoksi pitkälle yli puolen välin lähes muistamatta, että on kyse jännityskirjallisuudesta, varsinkin kun poliisit puuttuvat kokonaan. Vargasin romaanin murharyhmässä poliiseja on sellainen liuta, ettei komisario Adamsbergkaan muista kaikkien alaistensa nimiä saati lukija. Vargas on koulutukseltaan keskiaikaan ja eläinten luihin erikoistunut arkeologi, mikä näkyy kirjassa. Miksi saksanhirvet tapetaan? Mitä ovat pyhäinjäännöslippaiden luut? Mistä huomaa, että hautaa on äsken kaiveltu?

Alvtegenin Varjon keskiössä on esikuvallinen Nobel-kirjailija Axel Ragnerfeldt, jonka perheen synkät salaisuudet alkavat vähä vähältä paljastua, kun kirjailija ei pystykään sairastuttuaan tuhoamaan papereitaan ja kun eräs vanhus kuolee ja jättää jälkeensä Ragnerfeldteja koskevia tietoja. Kirjailija on saavuttanut kuolemattomuuden, mutta millä hinnalla: yhteydet työläisjuuriin ovat katkenneet, oma perhe on onneton ja muista piittaamaton, ja pohjalta löytyy kaikkein karmaisevinta.

”Usein käy niin, että valhe on uskottava, mutta totuus ei ole”, Adamsberg sanoo Veyrencille, murharyhmän uudelle tulokkaalle, jonka tiikerinraitaiset hiukset ovat muistutus kivuista ja nöyryytyksistä. Heidän voimainmittelönsä syyt johtavat lapsuuteen molempien kotiseudulle Pyreneille. Adamsbergillä on toisenlaisiakin vaikeuksia ryhmänsä kanssa, koska hänen ajatuksenjuoksunsa poukkoilee arvaamattomasti ja kaikki ryhmän jäsenet eivät ole varauksetta hänen tukijoitaan ansioista huolimatta. Mutta myös muilla poliiseilla on omituisuutensa, jotka loppujen lopuksi hyödyttävät koko ryhmää. Oma lukunsa on normandialainen miesporukka kuppilassa ja heidän huolensa. Lukija miettii, tällaisiako ovat ranskalaiset.

Alvtegenin romaanin juoni vaikuttaa realistisuudessaan uskottavalta, eivätkä mystiikkaan ja myytteihin vivahtavat tapahtumat upota Vargasin romaania, koska asioille löytyy selityksensä. Ikimetsän sydämen takakantta ei kuitenkaan kannata tavata liian tarkkaan. Suomen dekkariseura myönsi Fred Vargasille vuoden 2008 ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan. Ikimetsän sydän on kuudes suomennettu Vargas-dekkari. Karin Alvtegeniltä on suomennettu viisi teosta. Varjo oli Ruotsin dekkariakatemian ehdokkaana vuoden parhaaksi rikosromaaniksi.

11.1.2009

Takaisin sivulle Lukurinki/Kirjaesittelyt