Bongaus 54

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi 2013, suom. Raisa Porrasmaa). Tammi 2014.

Me suomalaiset saattaisimme innostua tavanomaista enemmän, jos vuosien veikkailujen jälkeen japanilainen Haruki Murakami saisi kirjallisuuden Nobel-palkinnon, nouseehan Suomi esiin Murakamin teoksessa Värittömän miehen vaellusvuodet.

Tsukuru Tazaki haluaa selvittää, miksi nuoruuden ystäväpiiri hylkäsi hänet ja hänestä tuli väritön mies, oman elämänsä sivustakatselija. Yksi entisistä ystävistä on muuttanut Suomeen, jonne Tsukuru matkustaa. Hän saa ongelmitta lomaa Suomen-matkaa varten, vaikka esimies näyttää epäluuloiselta.

”Mitä Suomessa muka on?” päällikkö kysyi.

”Sibelius, Aki Kaurismäen elokuvat, Marimekko, Nokia, muumit”, Tsukuru luetteli mieleen juolahtaneita asioita. (s. 212)

Tsukurun ystävä on avioitunut Edvard Haataisen kanssa, ja he viettävät lapsineen kesäänsä Hämeenlinnan lähistöllä, järven rannalla. Helsingissä ihmiset juovat olutta ja viiniä kahviloissa, hienostelematon pizzeria on täynnä vilkasta ja äänekästä keskustelua ilmeisesti suomeksi, puistossa miehet pelaavat vaiti shakkia kiinteiden kivisten shakkilautapöytien ääressä, kadulla tuoksuu paistettu kala ja kebab, kukkakauppa on auki vielä yhdeksän aikaan illalla. Matkalla Hämeenlinnaan tien molemmin puolin on pääasiassa metsää...

Murakamin kirjassa soi Franz Lisztin melankolinen pianokappale Le mal du pays sarjasta Pyhiinvaellusvuodet yhden kirjan henkilön sekä venäläisen Lazar Bermanin soittamana. Eräs kommentoi YouTubessa: ”I´m curious of the music because of Murakami.” Niin minäkin, bongaaja.

Takaisin sivulle Bongaa Suomi!