Kekerokseja

Eija Miranda Silventoinen

Arvoitukselliset Kekeroksit

Piia Toppila: Kekerokseja

Painatus Atrain & Nord 2021

Kirjoittajaryhmä Ringin jäsenen Piia Toppilan esikoisteos Kekerokseja herättää lukijan mielenkiinnon nimellään. Mitä siihen kätkeytyy? Kirjan takakannen teksti valaisee teoksen sisältöä kertomuksina lasten arjen tuokioista ja niiden takana piilevistä syvemmistä merkityksistä, mutta ei anna suoraa vastausta nimen taustoihin.

Kekerokseja koostuu kahdestakymmenestäneljästä lyhyestä novellista, jotka eivät päästä lukijaa helpolla. Kertomuksen loppu saa usein yllättävän käänteen ja jää novellin tapaan ansiokkaasti avoimeksi. Esimerkiksi novellin Näkki loppu yllätti minut täysin eikä avautunut kertalukemisella. Oma tulkintani on, että vastaus löytyy niminovellista Kekeroksit.

Lasten oivallukset ovat herkullista luettavaa. Avausnovellissa Ässä kolmevuotias Olivia ihmettelee, milloin äiti ja täti puhuvat vielä keskenään ääneen. Täti kun on sanonut, että jossain vaiheessa Olivian ääneen puhuminen vaihtuu ajatteluksi.

Pohdin teoksen luettuani, onko kyseessä perhetragedia, jonka päähenkilöinä toimivat lapset, joiden sisäinen maailma törmää aikuisten arkeen ja välinpitämättömyyteen. Menetyksille ei löydy keskinäistä vuoropuhelua, on vain tekoja, jotka johtavat väärinymmärryksiin ja lasten pettymyksiin.

Piia Toppila onnistuu kuvaamaan lapsen pelkotiloja hyytävän todentuntuisesti kuten novellissa Värjötyksiä. Onneksi viimeisistä novelleista huokuu myös turvallisuus. Puolen hehtaarin metsässä on aurinkopaikka, jossa voi olla turvassa kaikelta pahalta.