Martti Takalo:

Luojan lintunen

Lensipä lintu valkoinen,

sanottiin sen taivaasta tulevan.

Istui oksalle valkotuomen,

rinnalle kukkatertun tuoksuvan.

Siinä lauloi iloksensa,

pitkät soinnit luritteli,

oikaisi valkeat siipensä,

laulunsa Luojalleen aloitti.

Laulunsa niin kauniisti soi,

tuota kuuli koko kansa.

Sävelillään taivaasta terveiset toi,

oli käsketty koittaa parastansa.

Kerrottu oli laulajalle siellä:

laula niin kuin enkelkuoro,

koska kansa väärällä on tiellä,

heillä murheen itkun onhan vuoro.

Kuuli kansa linnun suuta,

niin monin sävelin lauloi tuo.

Kuunteli laulavaa nyt puuta,

jopa katuen vaelsi tuomen luo.

Hartaana yhtyi kansa lauluun,

soi ylistys sinitaivaan alla.

Ei mykistynyt ainoakaan suu,

niin hartaana lauloi kansa tuomen alla.

Lintu loisti puhtauttaan,

äänensä ihanuutta taivaan soi.

Jopa Kuuli Luoja kansaa maan,

anteeksiannon lintu Luojaltaan toi.

Takaisin sivulle Lyriikka