Sikermä joulurunoja

Toini Marjamaa:

Jouluenkeli

Laitan koristeita joulukuuseeni

matkamuistoja eri maista.

Parhaalle paikalle ripustan

rakkaimman koristeeni.

Vihreän silkkipaperin peittämä

vanerinpalanen, ajan haalistama

keskellä hymyilevä enkeli

vie vuosikymmenten taa.

Pieni tyttö lumisella pihalla

pohtii tärkeitä asioita.

Joulu on tullut, mistä se tulee

minne se menee?

Asuuko se Väylän takana,

siellä loistavat valot?

Hänen ympärillään

on pimeää. On sota,

sanoo äiti, valoja ei saa näkyä.

Pelkääköhän sota pimeää?

Ei joulu voi asua

sodassa ja pimeässä.

Lumikiteet välkkyvät

Taivaanvalkeitten tulisoihdut

lehahtavat vaaran takaa

hulmuavat ja rätisevät.

Pieni tyttö katselee taivaalle.

Siellä, leiskuvien valojen

takana, siellä asuu joulu

Seimenlapsen ja enkelien luona.

Takassani

loimottaa tuli

kuusen oksilla palavat kynttilät.

Enkeli kuusenkoristeen keskellä

ojentaa kätensä, hymyilee.

Sama joulunsana

Jouluaaton illansuussa

suunniteltiin porukalla:

Lähdetäänkö Joulukirkkoon

ani varhain aamusella.

Äiti-vanha hiljaa istui

kuunteli ja virkkoi viimein.

Jokohan ois vuoro minun

Joulunsanaa kuulemaan.

Ikää kertynyt on paljon,

voi jo olla joulu viimeinen.

Eihän ennen piikatyttö

Joulukirkkoon joutanut.

Kulkusien kilistessä

navettaan on astellut.

Sinne tie myös mökinvaimon

Jouluaamuin johtanut.

Jouluaamun hämärissä

matkaan sitten lähdettiin.

Aikaisinkin mielestämme

kirkkotielle jouduttiin.

Kirkko nyt jo täpötäynnä

-- vanhus sentään tuolin sai.

Kotikirkossa hän sitten

Joulunsanaa kuulla sai.

Virret kaikui, liekit loisti

kynttilöistä alttarin.

Vapahtajan syntymästä

kirkko, hohti, säteili.

Mutta kirkon portin eessä

kuljettaja yksinään

radiosta sanan kuuli

Jouluvirret veisaili.

Hän ei kirkkoon ehtiessään

eteiseenkään mahtunut.

Sama Joulunsana kaikkialla,

Nurmon kirkossa kuin

myös Ylitorniolla.

Tähtien viesti

Syyskuun lämpimänä iltana

syttyivät taivaalle

ensimmäiset kalpeat tähdet

kesä on mennyt.

Maa hehkuu väriloistossaan.

Itämaan tietäjät, kuninkaat

tutkivat samoja tähtiä

kauan sitten

he etsivät ennusmerkkejä

tulevista tapahtumista.

He tekivät suurimman löytönsä

kuningastähti oli syntynyt.

Tietäjät lähtivät matkaan

tervehtimään kuningasta

ennustettua maailman valtiasta.

Emme tiedä mistä he lähtivät

kauanko matka kesti

matkaopas oli luotettava

se johdatti Itämaan tietäjät

Betlehemiin, Daavidin kaupunkiin.

Kuningastähti loisti seimen yllä

vastasyntyneelle kuninkaalle

Maailman vapahtaja sai ensimmäiset

lahjansa Itämaan tietäjiltä, kuninkailta ja

tervehdyksen lampaiden paimenilta.

Eivät aavistaneet tietäjät

kuinka arvokkaan vastalahjan

koko ihmiskunta tulisi saamaan.

Viaton seimen lapsi antoi

meidän puolestamme henkensä.

Pohjoisen taivaalle tähdet syttyvät

syksyn himmeinä öinä

ne viestittävät ilosanomaa

Joulu on tulossa, ihme.

Vapahtajan syntymä on lähellä.

.