Mikko Heikkinen:

Vegetaristi ja hauki

Kalaisa järvi, vettä ja pata.

Tulitikut, suolaa, ei ongelmata.

Kerronpa silti, uskokaa, älkää,

näki vegetaristi saaressa nälkää.

– Ennemmin kuolen, kuin maistan moista!

Keittoni valmistan perunoista.

Vegetaristina kalaa en maista.

Ei, se on etiikkani vastaista!

Hauki kuunteli pitkän tovin,

miehen sanomaa kummeksui kovin.

Mitä etiikka oli sille,

kaislikon reunan kasvatille?

– Älähän lopeta, ennen kuin alat!

Maistuvat mulla on kylkipalat.

Nälkään kuolet, pahoin pelkään,

jos maista et kylkeä, kajoa selkään.

Seurasi vasta-argumentointi:

– Huonompaan suuntaan menee vointi.

Kalaa jos täytyy paistaa tai keittää,

vegetaristi voi henkensä heittää.

– Ymmärrän toki, simpun verran,

mutta kaikkihan kuolemme kerran.

Hetki on käsissä suuren Luojan,

elämän antajan, kuoleman tuojan.

Kestikö miehen nälkälakko?

Voittiko vegetarismin pakko?

Pelastuspartio saapui rantaan,

miehistö totesi yksikantaan:

Hymyssä entinen vegetaristi.

Hampaiden välistä ruoto pisti.

Nälkään oli vain hauki kuollut.

Padankin mies oli puhtaaksi nuollut.

Takaisin sivulle Lyriikka