Suljetut vaunut

Anna Kyrö:

Kuka Vaaskivi?

Suljetut vaunut eli kadonnutta aikaa etsimässä

J. Tapio

Omakustanne.

Kirja kerrallaan, Helsinki 2012. 215 s.

Kirjailijanimi J. Tapio on yhtenä harvoista muistanut oululaislähtöisen kulttuuripersoonan, Tatu Vaaskiven (1912-1942), 100-vuotissyntymäpäivän ja juhlistanut sitä omakustanteellaan Suljetut vaunut. Vaaskivi on nykyään monipuolisillekin lukijoille vieras, vaikka hän oli lyhyen elämänsä aikana tunnettu ja tuottelias kriitikko ja kirjailija, jonka kynästä syntyivät mm. historialliset romaanit Loistava Armfelt, Yksinvaltias ja Pyhä kevät. Hänen henkilöään hahmottelevan puolidokumentaarisen pienoiskuvan ilmestymisen yhteydessä onkin puhuttu unohtamisesta.

Unohdettu tulenkantaja

Miksi Vaaskivi sitten pitäisi muistaa? Esimerkiksi siksi, että hän teki kulttuurin tilaa koskevat havaintonsa aikana, joka jossakin suhteessa vastaa nykyistä. 1920- ja 1930 -luvuilla elettiin sotienvälistä aikaa, jolloin maailmankuva muuttui nopeasti ja rajusti. 1920-luku on mielletty vapautuneisuuden ajaksi, jolloin yksilölliset elämänvalinnat ja kansainvälisyys saivat ainakin koulutetun väen piirissä tilaa. Seuraavalla vuosikymmenellä lama, nouseva sodanuhka ja ahdas kansallismielisyys kiristivät jälleen asenteita. Kulttuurin kentällä syntyi Tulenkantajien ryhmä: aluksi vapaaseen kanssakäymiseen ja boheemeihin elämäntapakokeiluihin keskittyneenä nuoren runouden piirinä, myöhemmin yhteiskunnallisesti kantaaottavana liikkeenä.

Vaaskivi seurasi läheltä Tulenkantajien ydinryhmää, avioituikin Elina Vaaran kanssa. Ikänsä puolesta hän ei ehtinyt mukaan ryhmän lennokkaisiin alkuvaiheisiin. Liikkeen muututtua yhteiskuntatietoisemmaksi Vaaskivi puolestaan halusi pysytellä erossa politiikasta. Lähellä, mutta sivussa on ajattelijan paikka.

Tartto on Eurooppa

J. Tapio ei ole kuitenkaan halunnut kirjoittaa tutkielmaa Vaaskiven ajattelusta, vaan herättää eloon ihmisen. Sen hän on tehnyt seuraamalla kohdehenkilönsä jalanjälkiä Tartossa. Hän on jäljittänyt Tatun ja tämän tulevan Elina-vaimon kesällä 1937 kulkemat puistot, kahvilat, uimarannat ja majapaikat ja rekonstruoinut mielessään näiden tapaamiset tarttolaisen sivistyneistön kanssa. ”Emajoen Heidelberg” oli suomalaisille silloin yhtä kuin Eurooppa. Tarton kuvaus toimii matkaoppaana tänäkin päivänä. Paikallisuuden ja eurooppalaisuuden suhde on myös ajankohtainen teema niin Virolle kuin Suomelle.

Suljetut vaunut

Suljetut vaunut oli työnimi Armfelt-teokselle, jota Vaaskivi ilmeisesti hahmotteli Tarton-kesänään muiden töittensä – psykoanalyysista innoituksensa saaneen Vaistojen kapinan, Aino Kallaksen kirjailijakuvan ja matkakertomusten – ohessa. Perintönimi on hyvin perusteltu nykyisessä käytössään. Se enteili aikoinaan nuoren Viron ja nuoren kirjailijan kohtaloa pian alkavassa maailmanpalossa. Nyt se yhdistää J. Tapion kiinnostuksen kohteet. Idullaan olleen teoksen työnimi sopii nykyiseen käyttöönsä siksikin, että Suljetut vaunut on rakenteeltaan luovan prosessin kuva: mosaiikki, jonka palasina ovat historialliset tosiasiat, joita sommitellaan toistensa lomaan taiteen lakeihin, eläytymisen voimaan ja kuvittelun vapauteen luottaen. ”Ehkei kaikkea pidäkään löytää, jokaista tietoaan vahvistaa, kaikkea näkemäänsä varmistaa.”

27.9.2012

Takaisin sivulle Lukurinki/Kirjaesittelyt