Laulut joita lauloimme

Marja-Leena Vierelä:

Musta ja valkoinen musiikissa, arjessa

Laulut joita lauloimme

Richard Powers

Suom. Markku Pukkila

Gummerus 2008

Mitä, jos sinun syntymätodistuksessasi lukisi ”värillinen”? Aikaa on kulunut siitä, kun Rosa Parks ei suostu luovuttamaan bussissa paikkaansa valkoiselle. Onko mikään kuitenkaan muuttunut? Mitä ajattelee keskiluokkainen 50-luvun amerikkalainen ihmisistä, jotka eivät ole valkoisia?

Juutalainen mies pakenee natsien vainoja Saksasta ja tapaa Marian Andersonin ulkoilmakonsertissa yleisön joukossa elämänsä naisen. Mustaa laulajaa on tullut kuulemaan 75 000 ihmistä, häntä säestää suomalainen pianisti Kosti Vehanen (näin todella oli). Tässä väenpaljoudessa kohtalo kuljettaa kaksi yhteen. Musta, laulajanuraa suunnitteleva nainen ja juutalainen tiedemies yrittävät tehdä mahdottomasta mahdollisen. Tytön vanhemmat vastustavat liittoa. Isä kysyy tyttäreltään: ”Mahtaakohan se sinun musiikista pitävä fyysikkosi olla kotonaan neekerikodissa?” Valkoinen mies on elänyt liian vähän aikaa uudessa kotimaassaan, hän ei ymmärrä tulevia vaikeuksia.

Stromin perheeseen syntyy kolme lasta, Jonah, Joseph ja Ruth. Vanhemmat päättävät suojella heitä opettamalla tarvittavat perustiedot kotona. Musikaalinen äiti ja matemaatikkoisä pystyvät hoitamaan koulunkäynnin. Lapsia ei kasvateta mustiksi, ei valkoisiksi, värinsä he kuulevat kodin ulkopuolella. Musiikki on tämän perheen yhdistävä tekijä, musisoidaan aamusta iltaan.

Romaanissa on monta sisäkkäistä kertomusta ja takaumien kautta selviää vähä vähältä molempien sukujen vaiheet. Musiikki yhdistää perheen tiiviisti. Jonah laulaa itsensä huipulle, hänen äänensä peittää ruskean ihon, mutta vain laulun ajaksi. Häntä säestää veli, joka on tummempi, yhteiset konsertit ja maailma on polvillaan heidän edessään. Joseph on armoitettu pianisti, mutta hän jää veljensä varjoon, kun tekee kaikkensa Jonahin menestyksen eteen. Jonah valloittaa valkoisten saarekkeet, Boylstonin musiikkikoulun ja Metropolitan-oopperan. Klassiset sävelet saavat vertaansa vailla olevan tulkinnan. Hän on musta, mutta elää kuin valkoinen.

Äiti kuolee Ruthin ollessa 10-vuotias. Isän mielestä äidin kuolemaan liittynyt räjähdys oli onnettomuus, ei ihonvärillä siihen ollut mitään osuutta. Isä uppoaa entistä enemmän matemaattisiin kaavoihinsa. Kun tytär kasvaa, hän tulee tietoisemmaksi rodustaan. Hän alkaa epäillä, että äiti tapettiin. Sisarusten välit kiristyvät, koska veljet elävät valkoisten elämää. Ruth liittyy Mustiin panttereihin, katoaa vuosiksi perheen elämästä. Myös laulaja Jonah lähtee omille teilleen, Joseph löytää mustan musiikin. Jonah siirtyy Eurooppaan klassisen musiikin syntysijoille. Voiko taidetta omistaa? Se on kuitenkin osa identiteettiämme.

Tämä yhteiskunnallinen romaani on sydäntä riipaiseva tarina musikaalisesta perheestä sodan jälkeisessä Amerikassa. Se on kuvaus ajan hengestä, kamppailu ihmisyyden puolesta toiveena parempi maailma.

13.10.2008

Takaisin sivulle Lukurinki/Kirjaesittelyt