Martti Takalo:

Pyhää oppimassa

Minulla oli mahdollisuus osallistua kirkolliseen opintoviikonloppuun Heinävedellä Valamon Pyhässä Luostarissa. Ihmeellistä – pitkä viikonloppu ilman kännykkää, tietokonetta, televisiota tahi radiota. Kuten aina Valamossa vieraillessani minut saa hartaaksi pääkirkossa pidettävät pyhät palvelukset. On kuin seisoisi ”suorassa lähetyksessä” taivaan ihanuuden keskellä. Puhuttelevat ikonit, luetut tekstit, veisut ja teeskentelemätön harras kirkkokansa, jota suojelevasti kunniapaikaltaan katselee Konevitsan ihmeitä tekevä Jumalan Äidin ikoni.

Tuohusten ja suitsutusten tuoksu rauhoittaa äkkiä mielen, ja nopeasti unohtuvat kaikki turhat maalliset ajatukset. Ainoastaan pieni virhe mieleni sopukoissa, se on seisomasta estävä särkevä selkä. Vaan tuskin sitä Herramme haitaksi katsoo, kun istun palveluksessa aika ajoin. Toki tärkeimmät kohdat seison jaloillani ajatusteni takoessa lakkaamatonta pyyntöä: Paranna minun sairauteni. Jo tieto siitä, että saa matkata Valamon Pyhään Luostariin, luo matkaajan minuuteen rauhoittavan ilmapiirin. Ja sitten kun saapuu itse paikalle, huomaa taas, kuinka ihanasti koko luostarilaitos sijoittuu Heinävetiseen järvimaisemaan, jossa parasta on taivaallisesta esipihasta parhaiten muistuttava jyhkeä kuusikuja. Hiekkaisia käytäviä vaellellessa unhoittuu äkkiä selkäkipukin, se saa kuin suojapeitteekseen koko Pyhän Luostarin ilmapiirin.

Oppimassa toki siellä olin, kas kun oppiminen on aina hyödyllistä ja kun tuota oppia saa sitten käytännössä toteuttaa. Niin tulee niin ”apostolinen” olotila, kun saa olla hyödyksi omalla vaatimattomalla paikallaan. Ja silloin unohtuu kaikki säryt kuin kolotuksetkin. Jaa että mitä opiskelin, kas tiedätte, kun otatte yhteyttä ja kuulette selostukseni omassa kotikirkossani.

Takaisin sivulle Proosa