Viivalluksia
Viivalluksia luonnosta, rakkaudesta, onnesta, surusta ja kaipauksesta
Toini Marjamaa julkaisi runokokoelman Viivalluksia Mediapinnan runokirja.fi-sarjassa, 2018. Valtaosa kirjan runoista on Toinin kynästä, mutta kirjan loppupuolelle hän on koonnut edesmenneen miehensä Pentti Marjamaan runoja. Pentin tekemä maalaus Saariselän Kulasjoen koskesta runokirjan kansikuvana kertoo avioparin Lapin-rakkaudesta.
Takakannesta käy ilmi, mitä kirjan nimi tarkoittaa: Viivalluksia on tornionjokilaaksolaisen äidin sanonta hänen aikoessaan käväistä nopeasti jossakin. Runot ovat avioparin viivalluksia luonnosta, rakkaudesta, onnesta, surusta ja kaipauksesta.
Toini Marjamaa, Kulkija
Keskipäivän hetkenä
tuulenkäännön aikaan
kulkija nousi tunturin laelle
laski reppunsa maahan
poimi jäkälöityneiden kivien välistä
vaivaispajun lehden
levitti kätensä
lähti lentoon.
Tuhannen vuoden itkun jälkeen
ilopuu puhkesi lauluun
kulkija kohosi yhä korkeammalle
ja korkeammalle
haihtui mustien aukkojen kautta
toiseen avaruuteen.
Tunturin laella
lumen peittämä reppu
uneksii kesästä ja
kulkijasta.
Pentti Marjamaa, Ajan rajallisuus
Kaukana siniset tunturit
punahohtoisen syystaivaan alla
tuhatmutkaisen veden takana.
Ei sinne pääse,
ei riitä ihmisen aika.
Vedet välkkyvät vapautta,
vapautta.
Kansi: Pentti Marjamaa