Pikkuväen kuvasatuja

Sinikka Lappeteläinen:

Elämäni kirjanen

Pikkuväen kuvasatuja 14

Kirjoittanut Aune Maunola

Kuvittanut O. Mansnerus

Otava 1947

Pikku Kurren kylämatkaa ei voi kutsua ulkoasunsa vuoksi kirjaksi, sillä sen kannet ovat yhtä ohuet kuin sivut, mutta nimeän sen kuitenkin kirjaseksi tärkeytensä vuoksi. Sen on kirjoittanut Aune Maunola ja kuvittanut O. Mansnerus. Kirjanen, numeroltaan 14, kuuluu Aukusti Salon toimittamaan sarjaan Pikkuväen kuvasatuja. Otava on julkaissut sen 1947.

Kirjanen on kirjoitettu riimirunon muotoon ja siinä on värikkäät, puhuttelevat kuvat.

Runoteksti on ensimmäinen, jonka olen lausunut "suurelle yleisölle" Niinimäen kansakoulun juhlassa harmonituolilla seisten alle nelivuotiaana.

Kurren tarina on liikuttava. Utelias pikku orava joutuu metsätyömiehen reppuun ja sieltä hänen kotiinsa lasten lemmikiksi. Vaikka tarjolla on sokeria ja vehnästä, "silmät suruisat myös ulos katsahtaapi". Lopulta Kurre saa Mirristä ystävän, joka auttaa hänet sinne minne pikku orava kaipaa, metsään ja vapauteen. Mielestäni tarina vertautuu mainiosti myös tähän päivään, niin ihmisiin kuin eläimiin. Omakseni tunnen siinä ennen kaikkea vierauden, kaipuun vapauteen ja koti-ikävän sekä ystävyyden korvaamattomuuden. Niin pieni tarina, niin syvä kosketus.

Pikku Kurren kylämatka on elämäni kirjanen, sillä sen myötä runo, sen lausunta ja kirjoittaminen, otti minut omakseen eikä ole vielä irti päästänyt.

Takaisin sivulle Ikimuistoiset