Päivänkaaressa hopeaa

Anita Myllykoski:

Kristallinen kuva

Päivänkaaressa hopeaa

Kuvia ja ajatelmia tanka- ja haikurunouden muodossa

Virpi summa

Atrain Kustannus 2012

Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä julkistettiin Virpi Summan toinen runokokoelma Päivänkaaressa hopeaa. Kuvia ja ajatelmia tanka- ja haikurunouden muodossa. Myös esikoiskokoelmassa Kosketus (2008) luonto on vahvasti läsnä, mutta uudessa kirjassa runoilijan ajatukset ja tunteet ovat pelkistyneet sekä luontoon liittyviin runokuviin että perinteellisen japanilaisen runouden säe- ja tavujakoon, joista saa tietoa kirjan Jälkisanoista.

Runoilijan mielentila välittyy konkreettisin kuvin. Katse on välillä perhosentoukassa, toisena hetkenä aavalla merellä ja äärettömässä maailmankaikkeudessa. Miten pieniä olemmekaan! Runoilijan sanoma on, kuten yhdessä tankassa ilmaistaan, perhosen lento ja askeltemme määrä ovat yhtä tärkeitä.

Kimmeltävässä

tähtien holvistossa

yksin pisteenä

jäisellä lakeudella

siru lentää ratansa.

Muutamat runot, esimerkiksi pari sairaalarunoa, poikkeavat kuvastoltaan: ei ole viittauksia luontoon tai vuodenaikaan. Niiden melankolinen tunnelma sopii kuitenkin kokonaisuuteen. Ympäristöön liittyy huoli siitä, miten kauas ihminen etääntyy luonnosta.

Koneet jyrsivät

hiekkamontun laidalla

piekana kirkuu

männynlatvan pesässä

poikaset suut avoinna

Tunnelma on haikea usein menetetyn ja menneen vuoksi mutta myös seesteinen tässä hetkessä vailla suurieleisyyttä. Hellyttäviä ovat tankat, joissa runoilija havaitsee itsessään ilvestä muistuttavaa tai tarkastelee lintuja:

Kaulat koholla

joutsenet kääntyilevät

kunnioitan niitä -

mutta läheisiksi tunnen

tuumiskelevat varikset

Runous voi rönsytä monille poluille, mutta Virpi Summalla on taito käyttää muotoa hyväkseen: tankan ja haikun muotosäännöt eivät kahlitse häntä vaan auttavat hiomaan sanottavan kristallinkirkkaaksi ilmaisuksi. Näiden runojen äärelle haluaa ja on helppo palata.

27.3.2012

Takaisin sivulle Lukurinki/Kirjaesittelyt