Mirjam Kälkäjä
Mirjam Kälkäjä
Torniolainen kirjailija Mirjam Kälkäjä syntyi Petsamossa 27.8.1939. Hän muutti Tornioon Tervolan Varejoelta. Ennen päätoimista kirjailijanuraa hän oli lehti- ja radiotoimittajana.
Lisätietoa kirjailijasta ja hänen monipuolisesta tuotannostaan seuraavista nettiosoitteista:
Mirjam Kälkäjä toimi Luovan kirjoittamisen kurssin ohjaajana Kemin työväenopistossa lukuvuonna 2010–2011.
Mikki eli Mirjam Kälkäjä tentissä
Tapaat ulkomaalaisen kirjailijan, joka haluaa tietää Sinusta muutakin kuin nimen. Mitä kerrot itsestäsi? (Kieli ei ole ongelma!)
Kirjailijat puhuvat keskenään useimmin rahasta, sanotaan. Tuskin kuitenkaan aloitan tästä aiheesta. Ehkä kerron hänelle, että olen Suomen Lapista, joka on aivan eri maailma kuin kehäkolmosen sisällä. Kirjoitan Lapista, mutta on kirjoissani ja näytelmissäni ollut myös hallituksen hajua ja hesalaista nuorisoa. Kirjoittaminen on minulle hengittämistä, ja että pidän paljon ystävistäni ja perheestäni, ja tietysti tässä vaiheessa kaivaisin esiin lastenlasten kuvat. Siis samaa kuin muutkin mummot.
Kirjoistani, näytelmistäni tai muusta kirjallisesta tuotannostani kerron, jos hän kysyy. Minusta on vaikeaa selittää kirjaani – ei sitä osaa eikä toivoakseni ole tarpeen selittää eikä selostaa, se täytyy lukea. Sen myös tuo toinen kirjailija tietää, eikä varmaan kysy kirjojeni sisällöstä, korkeintaan, olenko nyt kirjoittamassa jotakin. Ja siihen vastaan, että mahdollisesti. Niin kuin hänkin tuohon kysymykseen vastaisi.
Mitä evakkous Sinulle merkitsee?
Evakkous on sielun tila. Olen joutunut jättämään monia maisemia taakseni, mutta paikkakunnat eivät ole kotini. Kotini on ihmisissä.
Vaikka myöntää täytyy, että kun katson Norjan Sör-Varangerissa Paatsjoen yli toiselle rannalle, jossa pikkutyttönä hiihdin sinnikkäästi isojen poikien perässä tai jossa veljeni kanssa ajoimme koirallamme pikku kelkassa mummolaan jokea ylös eli etelään tai serkkujen luo jokea alas eli pohjoiseen, silloin sydämeni liikahtaa. Synnyin siellä ja sieltä isä lähti sotaan, palatakseen vuosien kuluttua. Serkkujen isä ei palannut. Joen takana ei ole enää mitään muuta ihmisestä muistuttavaa kuin isoisäni tekemien 18 joenrantasaran ojissa kasvavat korkeat koivukujat.
Mitä kirjallisuuden lajia kirjoitat mieluiten?
Kirjoittaminen on rytmikysymys. Sitä voi verrata urheiluun: romaanin kirjoittaminen on maraton, näytelmän ja novellin 1000 metrin juoksu ja runon 100 metrin pinkaisu. Jokainen aihe hakee itse muotonsa. Tiedän jonkin aikaa aihetta mielessä muhitettuani, minkä kirjallisen muodon tämä tarina haluaa ja tarvitsee. Mieluiten kirjoitan kaikkia mahdollisia kirjallisen tekemisen lajeja, missä rytmissä milloinkin olen, mikä nykäisee mukaansa.
Mikä on rakkain kirjoittamasi teos?
Aina se viimeisin.
Kirjoittamisestasi
a. Minkä teoksen olet julkaissut viimeksi?
Seppo Ahon tie, elämäkerta pohjoisesta monialayrittäjästä. Samaan aikaan alettiin Torniossa harjoitella kirjoittamaani musiikkinäytelmää Mestari, jonka tarinan pohjana on Olavi Virran elämä ja musiikki.
b. Mitä on tulossa?
Tulossa on ensi keväänä Pilvenpitelijät, joka kertoo 1940–50-lukujen asutustilojen naisten elämästä, kustantajana Mäntykustannus.
c. Mikä on mukavinta kirjoittamisessa?
Keskittyminen. Se, jos kirjoittaminen sujuu.
d. Mikä on ikävintä?
Se, jos kirjoittaminen ei suju.
Minkä runon, omasi tai jonkun muun, osaat ulkoa vaikka unissasi?
En muista kovinkaan paljon runoja ulkoa. Saima Harmajan Rannalla: Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla, / hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa. / Aaltojen hyväilyistä hiekka on väsynyt. / Tulisit aivan hiljaa. Tulisit juuri nyt.
Tai oma ”runo”, jonka synnyttäminen kesti ainakin neljä–viisi päivää: Solu / solulta / repeydyn / mukaasi.
Mitä teosta tai ketä kirjailijaa arvostat?
Arvostamiani kirjailijoita on monia. Jotkut klassiset, kuten Halldór Laxness, Heinrich Böll, Anton Tšehov, tietysti Dostojevski. Nykykirjailijoita luen vähemmän, mutta innolla.
Mistä aiheesta et kirjoittaisi missään tapauksessa?
Ei ole vielä tullut eteen aihetta, josta en voisi kirjoittaa. Minun on vaikea saada kokoon uskottava kamala riitelykohtaus ja toisaalta lemmenkohtaus. Mutta on niitäkin tullut harjoitelluksi.
Mitä ajattelet kirjoittamisen opettamisesta?
Kukaan ei voi toista opettaa kirjoittamaan. Kirjainten ja kieliopin jälkeen ainoa, minkä opettamisessa on järkeä, on se, että kirjoita vain yhdelle puolelle paperia, jätä tarvittavat marginaalit ja ota itsellesi kopio kaikesta, minkä lähetät jollekin. Tärkein kirjoittamisessa, polte, intohimo, se joko ihmisessä on tai sitä ei ole. Tietysti voi varovasti näyttää aloittelevalle kirjoittajalle, että tuossa on kuoppa, älä lankea siihen. Kuitenkin hän todennäköisesti lankeaa ja oppii vasta sitten, että tätähän se kirjoituskurssin vetäjä tarkoitti.
Mikä on tärkein elämänohjeesi?
Tämä päivä on elämäsi ainoa käsillä oleva ja tärkein. Rakasta.
Jos kysyisin, milloin päätit alkaa kirjailijaksi, mitä vastaisit?
Kysyjä arvaa vastauksen. Tietysti vastaisin Eeva Kilven runolla (siis senkin osaan ulkoa!) Reportterin mentyä haastattelin pihassa kuminaa: / Milloin päätitte olla mauste?
Minkä kysymyksen esittäisit rinkiläisille?
Vaikea kysymys. Entisenä toimittajana tiedän, että asiasta täytyy tietää aika paljon, ennen kuin siitä osaa esittää oikeat kysymykset. Kysyisin ehkä, mikä on se tekijä, joka sinut toi ja joka sinut pitää rinkiläisenä. Tai mitä haluat oppia kirjoittamisesta.
25.8.2010
Haastatteli Anita Myllykoski
Takaisin sivulle Nettivieraat