Reissunaiset
Reissunaiset
Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin, Otava 2018
Päivi Laitinen, Seikkailijoita, tutkijoita ja edelläkävijöitä, Tammi 2019
Motto: ”Kun vaellusvietti iskee, onnellinen on hän, joka voi taipua sen tahtoon.”
Sain Mia Kankimäen ja Päivi Laitisen kirjat sukulaislapsilta joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi. Luen niitä rinnakkain ja erikseen. Kummatkin teokset käsittelevät samaa aihetta: itsenäisiä, rohkeita ja seikkailunhaluisia ”reissunaisia”, useimmat 1800-luvulla syntyneitä. Mia Kankimäki oli ”hurahtanut” Karen Blixeniin ja lähti etsimään hänen jälkiään Afrikasta. Hän tutki myös 1400-1600-lukujen aikansa uraauurtavia tutkijoita ja taiteilijoita. Hän kutsuu naisiaan yönaisiksi.
Päivi Laitinen innostui tutkimaan reissunaisiksi kutsumiaan naisia, kun hän pyöräili Yhdysvaltojen poikki itärannikolta länsirannikolle. Hän ei pystynyt nukkumaan, jos ei ollut lukenut jotakin, sen vuoksi hänellä oli laukussaan aina kirjoja, joita hän sitten sirotteli reitilleen. Hän löysi kirjan A Lady`s Life in the Roccky Mountain, Hienon naisen elämää Kalliovuorilla. Hieno nainen oli Isabella Bird (1831-1904), joka ratsasti Kalliovuorilla.
Tänä koronakeväänä on mielenkiintoista ja hupaista lukea yksinään matkailevista naisista, joiden pitää keksiä jokin järkevä ja naisillekin sopiva syy matkoillensa, pelkkä seikkailunhalu ei riittänyt. Kummatkin kertovat joistakin naisista lähes samoja asioita, mutta omalla äänellään ja tavallaan. Englantilainen Mary Kingsley on yksi näistä yhteisistä henkilöistä.
Mary Kingsley (1862-1900) oli erittäin velvollisuudentuntoinen, hoiti ensin vanhempansa hautaan, vielä huolehti veljestään, kunnes tämä lähti omille teilleen, sitten vasta Mary pääsi toteuttamaan omaa unelmaansa, matkaa Afrikkaan. Ensin hän vähän harjoitteli Kanariansaarilla ja suuntasi sen jälkeen Afrikkaan. Hänen matkansa virallinen tarkoitus oli tutkia ja kerätä uusia kalalajeja Afrikan joista. Hän valmistautui huolellisesti matkaan, kävi sairaanhoitajakurssin, jolla oli tarkoitus antaa hoitoa käärmeenpuremiin ja trooppisiin sairauksiinja. Hän ei ollut varakas, ja siksi suunnitteli käyvänsä vaihtokauppaa matkallaan.
Mary halusi näyttää säädylliseltä naiselta, otatti valokuvan itsestään hienona naisena ja pukeutui pitkiin hameisiin kuumimassa Afrikassakin. Tuntuu aivan uskomattomalta rohkeus, jolla yksinäinen, vähän yli kolmekymppinen nainen rämpi paikallisten oppaiden, jopa ihmissyöjäheimon miesten, seurassa Kongon rämeikköjen ja viidakkojen läpi paksussa, mustassa villahameessaan. Kerran hän putosi ansakuoppaan, jonka pohjasta sojotti teräviä seipäitä, hän jäi paksussa hameessaan keikkumaan seipäitten päälle ja totesi humoristisesti jälkeenpäin: ”Tällaisina aikoina voi havaita hyvän paksun hameen siunauksellisuuden. Jos olisin ottanut huomioon Englannissa saamani monet neuvot ja pukeutunut miesten vaatteisiin ja varusteisiin, olisin ollut seivästetty luuhun asti, ja asia olisi ollut sillä selvä.”
Kerran Mary yöpyi ihmissyöjien kylässä, hänelle annettiin oma maja. Hän alkoi ihmetellä outoa hajua, katosta riippui erilaisia pusseja, hän otti alas yhden ja kippasi sisällön hattuunsa, ettei hävittäisi mitään. Pussissa oli yksi ihmisen käsi, kolme isoa varvasta, neljä silmää, kaksi korvaa ja muita ihmisruumiin osia. Käsi oli vielä tuore, muut vähän siinä ja siinä ja kurttuisia. Mary asetteli ne tyynesti takaisin pussiin ja meni ulos hengittämään.
Kirjoissa kerrotaan myös Nellie Blystä (1864-1922), joka lupasi päihittää Jules Vernen Phileas Foggin ja kiertää maapallon ympäri alle 80 päivässä, ja hän teki sen, hänen matkansa kesti 72 päivää. Matkatavaroille riitti yksi ns. lääkärinlaukku, johon mahtui yhtä ja toista tarpeellista, mutta ei toista hametta. Nellie oli teettänyt ompelijalla puvun, jonka piti kestää kulutusta kolmen kuukauden ajan. Se oli hänen ainoa pukunsa koko matkalla. Hän päätteli, että matka mahdollisimman vähillä tavaroilla olisi helpompi, ei tarvinnut odotella matkatavaroita, kävellä vain suoraan kulkuvälineestä toiseen.
Molemmat kirjat sisältävät toinen toistaan uskomattomampia kertomuksia naisista, jotka pystyivät ja uskalsivat toteuttaa unelmansa, vaikkapa niin vähillä varoilla kuin Ida, joka laivamatkoilla matkusti kansipaikalla ja nukkui kapteenin pöydän alla. Löytyy Päivi Laitisen seikkailijoista myös suomalainen Helinä Rautavaara, ja Suomessa koskia laskenut Suomen vesistöihin ja valoisiin kesäöihin ihastunut englantilainen hienostorouva Ethel Tweedie (1862-1940), ja monia, monia muita. Kiinnostavaa, hyvin kirjoitettua luettavaa kaikille, yhteensä 783 sivua + lähdetiedot. Kyllä näillä aika monta karanteenipäivää hurahtaa.
Toini Marjamaa
Takaisin sivulle Ikimuistoiset