Bongaus 42

Tomas Tranströmer, Kootut runot 1954–2000. Suom. Caj Westerberg. Tammi 2001.

Ruotsalainen kirjailija Tomas Tranströmer ( s. 1931 Tukholma) sai vihdoin Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2011. Kymmenen vuotta aikaisemmin ilmestyi Kootut runot 1954–2000 Caj Westerbergin suomentamana.

Esikoiskokoelman 17 runoa (1954) pitkässä runossa Valkoinen parvi kasvoinykyisyyteen lomittuu muinaisuus, jota edustaa Väinämöinen:

Väinämöinen syöksyy mereen raskaasti

(ilmansuuntien pingottama palopurje).

Lokkiparvessa käy hälytys miehen suistuessa!

Kokoelmassa Keskeneräinen taivas (1962) on runo C-duuri. Sävellys, johon Tranströmer viittaa, on Sibeliuksen 3. sinfonia. Eipä sitä äkkinäinen arvaisi ilman Koottujen runojen selitysosiota!

Eräs musiikki irtautui

ja kulki pyryävässä lumessa

pitkin askelin.

Kaikki matkalla kohti säveltä C.

Värisevä kompassi, jonka suunta on C.

Runon Hommages (kok. Soinnut, jäljet 1966) toiseksi viimeisessä säkeistössä viitataan suomenruotsalaiseen modernistiin Gunnar Björlingiin (1887–1960):

Shiki, Björling ja Ungaretti

elämän liiduilla kuoleman taululle.

Runo, täysin mahdollinen.