Aurinkosatu
Merja Alm:
Aurinkosatu
-Saanko tulla teille kylään?
-Jos olet kysynyt luvan vanhemmiltasi. No, nyt sinä kuitenkin tulit, vaikka et sanonut, oletko kysynyt lupaa vai et.
-Lue satu.
-En nyt ehdi lukemaan. Minun täytyy kohta lähteä kaupunkiin asioille.
-Saanko minäkin tulla?
-Et voi tulla kaupungille. Viivyn aika kauan, minulla on paljon asioita.
-En lähe vielä kotiin. Luetaan satu.
-Kyllä sinun kohta pitää lähteä. Mutta voidaan vähän lukea. Sen jälkeen sinun täytyy lähteä. Luetaan vaikka Aurinkosatu. Sattuipa kerran, että pieni poika pudotti appelsiinin järveen.
-Miksi?
-En tiedä. Molskis, se meni heti pohjaan asti.
-Pohjaanko?
-Niin. Siellä se loisti pyöreänä ja keltaisena. Kiiski huomasi sen ensiksi.
-Mikä kiiski?
-No kala. Se katseli sitä hetken aikaa aivan ällistyneenä. Sitten se ui vikkelästi kertomaan uutista jokaiselle, joka sen tielle sattui. Aurinko on pudonnut järveen, aurinko on pudonnut järveen!
-Aurinkoko?
-Niin. Tai appelsiini.
-Miksi?
-No siksi. Se on se satu. Mutta luetaan se loppuun seuraavalla kerralla. Minun pitää kyllä nyt lähteä. Tule, saatan sinut kotiovelle. Mennään aivan tien laitaa, ettei auto aja päälle.
-Hei äiti, en tuu vielä sisälle.
-Tule nyt. Meillä on uusia piirrettyjä. Isä lähti rokkikonserttiin. Äiti ei viitsinyt lähteä, kun on vähän kuumetta. Se on tämä flunssa. Äiti menee levähtämään. Ole nyt kiltti.
-Niin mene nyt kotiin, luetaan satu seuraavalla kerralla loppuun. Minunkin pitää tästä kaupungille. -En mene kotiin!
-Hei, äitisi sanoi, että teillä on uusia piirrettyjä! Minkähänlainen filmi se on? Mene katsomaan, se on varmaan ihan hauska juttu! Kerro vaikka sitten huomenna, millainen…
Takaisin sivulle Proosa