Terhi Suomela:

Unessa

Yht´äkkiä on kuin olisin herännyt pitkästä unesta

aamu on kuulas ja kirkas marraskuun aamu

on kylmää ja kirpeää eikä ensilumi ole vielä tullut.

Maa on musta mutta taivaanrannassa kajastaa

kalpea punerrus, vain häivä auringon kajosta.

Öinen uni oli pitkä, siinä oli monta osaa

jotka toistuivat vuorotellen,

jossain niistä paistoi kirkkain päivä, olin kuin lapsi

kädelleni laskeutui värikäs perhonen

sininen lintu istui olkapäälläni ja lauloi ja lauloi

kaikkialta huokui lämpö ja rauha.

Sitten uni muuttui, tuli hetkessä yö

tai pitkä loputon harmaa päivä

vauhkoina lensivät linnut pilviin

jossain kirkui lokki, yksin jäänyt

kaiken peitti sumuinen sankka verho

eikä aurinko enää noussut.

Katson ulos kirkkaaseen, kuulaaseen aamuun

huomenna sataa valkeaa lunta peittäen jäljet

jotka painuivat syvälle syksyiseen maahan.

Takaisin sivulle Lyriikka