Tuijotan...

Marja-Leena Vierelä:

Tuijotan ikkunasta lintulaudalle soraisin silmin.

tiaisilla, kanojen kastia, hierarkkinen järjestys

vahvat ja röyhkeät ensin

kaikilla sama nälkä ja halu

Sinun kanoottisi lipuu railossa, jäälauttojen seassa.

Olen lähtevien junien laiturilla, sillä samalla sinä, mustin silmin,

vielä mustemmin hiuksin, sinä. Minä monista, hailakkasilmä, olkitukka.

Nimesi kultakirjaimet kädessäni, liikahdan kohti tuntematonta syliä.

Olen unessa päivällä, valvon täydenkuun ja yöt.

meillä kaksi maailmaa

hylkeenpyytäjät, iglut

tuhansien järvien maa

suo, kuokka ja Jussit

Koordinaattini olohuoneen päiväntasaajalta keittiön kravulle,

jokunen aste sinne tai tänne.

Sinun paikkasi on pohjoinen pallo, kaarisiltana numerosarja. Lasken

luurin, tulkitsen tyhjän minulle mieleiseksi.

riipun menneessä

kävelen takaraivo

edellä tulevaisuuteen

Kuut ovat tippuneet hangelle aikoja sitten.

Napakettujen juoksuun rävähtää tummunut taivas.

Takaisin sivulle Lyriikka