Sinikka Lappeteläinen:

Talven jälkeen

Talvenmittainen polku väsyy tehtäväänsä.

Istun rannalle ajopuun selkään, tarkkailen

kevään vihellystä merellä.

Vesi on vielä vaiti

pesässään, hioo salaa sen kattoon

hengitysaukkoja, joista

ensimmäiset karikot

nostavat uteliaina

kivisiä päitään.

Takaisin sivulle Lyriikka