Martti Takalo:

Matkaaja

Seison alla tähtitaivaan,

kaukana ovat

katujen ja talojen valot.

Etäisyyden kirkkaus,

ylläni äärettömyys loistaa

kutistaen ihmisen,

mi suuruuttansa toistaa.

Näen matkaajan,

joka kulkee yli taivaan kannen,

rajalta äärettömyyden,

havainnoksi katsojan onnen.

Minne tuolla

äärettömyydessä on kulkijan tie.

Minne matkalaista

nyt jokin näkymätön vie.

Takaisin sivulle Lyriikka