Kevään korvalla
Saara Heikkinen:
Kevään korvalla
kevään korvalla kuulen
mahla kohisee koivussa
kun silmut pönköttävät viimeisillään
leskenlehti työntyy maasta
oikoo niskaansa
ja nikkaa minulle silmää
kevään korvalla kuulen
jäkäläkangas kahisee
kun luonnon helma viistää maata
aurinko pyytää hyväilyyn
tuuli työntää sormet hiuksiini
suutelee paljastettua ihoani
ja säteet kietovat minut intohimon syliin
kevään korvalla kuulen
taivas räjähtää kahtia
pisarat piiskaavat itsensä multaan
jonka alla kesä oikoo varpaitaan
sade huuhtoo mielen puhtaaksi
ja orvokit nousevat ohimoilleni
Takaisin sivulle Lyriikka