Merja Alm:

Aurinkosatu

-Saanko tulla teille kylään?

-Jos olet kysynyt luvan vanhemmiltasi. No, nyt sinä kuitenkin tulit, vaikka et sanonut, oletko kysynyt lupaa vai et.

-Lue satu.

-En nyt ehdi lukemaan. Minun täytyy kohta lähteä kaupunkiin asioille.

-Saanko minäkin tulla?

-Et voi tulla kaupungille. Viivyn aika kauan, minulla on paljon asioita.

-En lähe vielä kotiin. Luetaan satu.

-Kyllä sinun kohta pitää lähteä. Mutta voidaan vähän lukea. Sen jälkeen sinun täytyy lähteä. Luetaan vaikka Aurinkosatu. Sattuipa kerran, että pieni poika pudotti appelsiinin järveen.

-Miksi?

-En tiedä. Molskis, se meni heti pohjaan asti.

-Pohjaanko?

-Niin. Siellä se loisti pyöreänä ja keltaisena. Kiiski huomasi sen ensiksi.

-Mikä kiiski?

-No kala. Se katseli sitä hetken aikaa aivan ällistyneenä. Sitten se ui vikkelästi kertomaan uutista jokaiselle, joka sen tielle sattui. Aurinko on pudonnut järveen, aurinko on pudonnut järveen!

-Aurinkoko?

-Niin. Tai appelsiini.

-Miksi?

-No siksi. Se on se satu. Mutta luetaan se loppuun seuraavalla kerralla. Minun pitää kyllä nyt lähteä. Tule, saatan sinut kotiovelle. Mennään aivan tien laitaa, ettei auto aja päälle.

-Hei äiti, en tuu vielä sisälle.

-Tule nyt. Meillä on uusia piirrettyjä. Isä lähti rokkikonserttiin. Äiti ei viitsinyt lähteä, kun on vähän kuumetta. Se on tämä flunssa. Äiti menee levähtämään. Ole nyt kiltti.

-Niin mene nyt kotiin, luetaan satu seuraavalla kerralla loppuun. Minunkin pitää tästä kaupungille. -En mene kotiin!

-Hei, äitisi sanoi, että teillä on uusia piirrettyjä! Minkähänlainen filmi se on? Mene katsomaan, se on varmaan ihan hauska juttu! Kerro vaikka sitten huomenna, millainen…

Takaisin sivulle Proosa