Kirjoita nuorille

Anita Myllykoski:

Hyvällä kirjalla ei ole ikärajaa

Kirjoita nuorille

Terhi Rannela

BTJ 2010

Nuortenkirjailijalta kysytään usein: ”Milloin aiot kirjoittaa sen aikuistenkirjan?” Kysymys sisältää ajatuksen, että lasten- ja nuortenkirjallisuus ei olisikaan yhtä arvokasta ja vaativaa kuin aikuistenkirjallisuus. Nuortenkirjailijan ei ole kuitenkaan helppo saada kustantajalta läpi aikuistenkirjaa, koska hän on kustantajan mielestä profiloitunut nuortenkirjailijana, jolta usein vieläkin odotetaan kasvatusvastuuta. Kerran nuortenkirjailija, aina nuortenkirjailija. Aikuistenkirjojen kirjoittajalla sen sijaan on vapaa liikkuminen niin aiheissa kuin siinä, keille hän kirjansa kirjoittaa.

Suomalainen nuortenkirja on laadukas, aiheiltaan ja lajeiltaan monipuolinen. Se ei sisällä samalla lailla rankkoja aiheita ja toivottomuutta kuin ruotsalainen nuortenkirja. Terhi Rannelan Kirjoita nuorille tarjoaa kiinnostavia, keskenään ristiriitaisiakin näkökulmia nuortenkirjoihin. Rannela on haastatellut kirjaa varten useita kirjailijakollegoita. Vaikka ei kirjoittaisi nuorille, kirja sisältää myös yleispäteviä kirjoitusohjeita ja tehtäviä lukujen lopussa. Lukija voi tuulettaa ajatuksiaan ja muistella eri aikojen nuortenkirjoja. Kenties Ismo Loivamaan ja Päivi Heikkilä-Halttusen 15 kirjan listat innostavat palaamaan nuoruuden kirjasuosikkien pariin.

Monet teinien ongelmat ovat samoja sukupolvesta toiseen, esimerkiksi suhteet vanhempiin, itsenäistyminen, seurustelu ja seksuaalisuus. Pelkästään ajankohtaisen kirjan sanoma vanhenee nopeasti, siksi kirjailijan ei kannata rynnätä trendien mukaan. Mielikuvitus on edelleen paras työkalu. Kirjoittamisen ehto on, että täytyy olla sanottavaa. Yhteiskunnallisia must-aiheita ovat esimerkiksi rasismi, kouluväkivalta ja syömishäiriö. Rannelan kirjassa esitetään kysymys: Onko arkoja aiheita eli tabuja? Jos on, kuka asettaa kiellon: lukija, kustantaja vai kirjailija itse? Moralisoiva ja holhoava tätimäisyys ja setämäisyys eivät kuulu nykykirjallisuuteen.

Toiset kirjailijat ahkeroivat kirjan, useammankin, vuosittain. Toisilla tahti on kiireettömämpi. On erilaisia temperamentteja ja kirjoitusrytmejä. Rannela varoittaa kuitenkin hautomasta tarinaa liian pitkään, kuten monet harrastajakirjoittajat tekevät eli istuvat käsikirjoituksensa päällä vuosikausia. Kirjoittaminen on aina riskinottoa.

13.2.2011

Takaisin sivulle Lukurinki/Kirjaesittelyt