Tuhat loistavaa aurinkoa


Marja-Leena Vierelä:

Burqa kätkee nöyryytykset ja mustelmat


Tuhat loistavaa aurinkoa
Khaled Hosseini
Suom. Jaakko Hämeen-Anttila
Otava 2007

Kabulissa syntynyt kirjailija ja lääkäri Khaled Hosseini muutti 15-vuotiaana vanhempiensa mukana Yhdysvaltoihin vuonna 1980. Hänen esikoisromaaninsa Leijapoika (suom. 2004), oli kansainvälinen suurmenestys, jota on käännetty neljällekymmenelleviidelle kielelle. Hosseini nimitettiin vuonna 2006 YK:n pakolaisjärjestön hyvän tahdon lähettilääksi.

Tuhat loistavaa aurinkoa on kirjoitettu rakkaudesta Kabuliin. Romaani antaa äänen Afganistanin sorretuille, burqaan verhotuille naisille. Kirjassa kerrotaan maan lähihistoriasta kolmenkymmenen vuoden ajalta. Maasta, jossa vallitsi talibanien hirmuhallinto, missä miehet määräsivät ja kansa yritti selvitä sodan jaloissa. Naisilta oli kielletty kodin ulkopuolella työnteko, ulkona liikkuessaan heillä piti olla mies mukanaan, ettei heitä leimattaisi kevytkenkäisiksi, vain harvoilla tytöillä oli mahdollisuus opiskeluun. Osa naisista uhmasi heitä koskevia rajoituksia.

Romaani kuljettaa lukijaa kolmen naisen elämässä. Mariam on viiden vanha, kun hän kurottaa äitinsä teeastiastoa ja pudottaa sokeriastian, se särkyy. Äiti on perinyt kalleuden omalta äidiltään, tämä kuoli Mariamin äidin ollessa kaksivuotias. Mariam kuulee äitinsä, nanan suusta sanan harami. Sanan, jota hän ei ymmärrä heti, mutta se tarkoittaa jotakin pahaa, ei toivottua. Niin nana kertoo tarinansa tyttärelleen. Nana oli taloudenhoitajana Jalil-nimisellä rikkaalla miehellä. Tällä oli jo kolme vaimoa, kun nanan vatsa alkoi pullistua. Äiti ei voinut jatkaa työtään, mutta mies antoi syrjäisestä paikasta majan odottavalle äidille. Nana synnytti tyttärensä yksin majassa, Jalil kävi katsomassa heitä. Mariam rakasti isäänsä, odotti majalla hänen tuloaan, luotti miehen lupauksiin vaikka nana oli tehnyt tytölle selväksi, mikä Jalil oli. Tarinan kolmas nainen Laila on edistyksellinen.

Mariam, kirjan päähenkilö, elää afgaaninaisen elämää. Jo lapsena hänet naitetaan vanhalle leskimiehelle. Hän tuottaa miehelle pettymyksen, kun ei synnytä poikaa. Mariam tuntee mustasukkaisuutta miehensä naidessa itselleen toisen vaimon, Lailan. Naiset löytävät kuitenkin ahdingossaan toisistaan ystävän. Kolmen naisen tarinaan kätkeytyy hyväuskoisuus, neuvokkuus ja rajaton toivo paremmasta. Naiset ovat vahvoja, osaavat olosuhteiden pakosta yhdistää voimansa ja selviävät päivästä toiseen. He ovat miesten alamaisia, oppinsa miehet ovat saaneet koraanikouluissa ja tulkitsevat sitä etunsa mukaisesti. Kärsiviä eivät ole vain naiset, pommitukset ja miinat silpovat ja tappavat ketä tahansa, omaisuutensa ja läheisensä voi menettää hetkessä.

Romaani kuvaa todenperäisesti sisällissotaa käyvää maata. Maata missä epätoivo ajaa ihmisiä hirvittäviin tekoihin, keneenkään ei voi luottaa. Avainhenkilöiden persoonallisuus selviää lukijalle vähitellen. Nainen kestää, mutta tulee raja, vuosien väkivalta ja raakuus synnyttää silmittömän vihan. Mariam muistaa äitinsä sanat: ”Niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen. Aina. Muista se Mariam.”

Tuhat loistavaa aurinkoa vie lukijansa outoon, miehiseen kulttuuriin. Kirjailija kirjoittaa meille kulttuurista, jossa vanhat tavat ja yhteiskunnan rakenteet ovat vuosisatojen takaisia. Uudistukset etenevät hitaasti, koska shariaa, Jumalan lakia, pidetään Jumalan ihmisille antamana, siksi se ei ole muutoksen tai uudistumisen alainen.

Kirjailijan tapa kertoa on neutraali, toteava, hän ei kauhistele tai paheksu. Hän tuo esille ihmisten epätasa-arvon ja sodan, jossa jokainen on häviäjä.

19.1.2009