Jokapäiväinen elämämme

Marja-Leena Vierelä:

Mitä oikeastaan on ihminen?


Jokapäiväinen elämämme
Riikka Pelo
Teos 2013

Helsinkiläinen kirjailija ja elokuvataiteen opiskelija Riikka Pelo ( s. 1972) sai tunnustusta jo ensimmäisellä teoksellaan Taivaankannattaja 2006. Se oli Runeberg-ehdokkaana, voitti Tiiliskivi-palkinnon.

Jokapäiväinen elämämme pohjaa venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan (18922-1941) vaiherikkaaseen elämään. Kirjailija kertoo äidin ja tyttären, Arianda Efronin, välisestä suhteesta. Perheeseen kuuluvat vielä aviomies Sergei Efron ja poika nimeltä Mur.

Marinalla on haave, että hän kirjoittaa yhdessä tyttärensä kanssa kirjan. Työ sujui aluksi, päivittäin he kirjoittivat. Sitten tytär teki tenän, hän halusi olla kuin muutkin ikäisensä koululaiset. Marina eli omaa elämäänsä: ”Marina roihahti yhtä nopeasti romanssilleen kuin niihin kyllästyikin, ne olivat harvoin muuta kuin hänen mielikuvituksensa luomusta, hänen säkeensä vaativat sitä kuin maa lannoitetta, uuden runon ehtona oli aina uusi ja ylimaallinen kohde, joka yhdistäisi maan ja taivaan.”

Hänen miehensä Sergei Efron oli palvellut valkoisessa armeijassa. Kun Isä Aurinkoinen oli luomassa sosialistista Neuvostoliittoa, oli maasta muuttaneilla emigranteilla mahdollisuus palata takaisin kotimaahansa.

Marina eli tsaarinaikaa, mutta Sergei vaihtoi puolta. Yhdessä tyttärensä kanssa he alkoivat toimia Pariisissa Neuvostoliiton salaiselle poliisille. He auttoivat entisiä venäläisiä muuttamaan takaisin Isä Aurinkoisen maahan. Niin teki myös Marinan perhe. Heille oli syntynyt myönteinen kuva Neuvostoliitosta. Stalinin vainot ja lähestyvä toinen maailmansota muutti heidän elämäänsä radikaalisti. Elämä Moskovassa löi kasvoille, kuka oli ystävä, keneen saattoi luottaa. Kirjaa lukiessani jäin miettimään, mitä merkitsee rakkaus ja inhimillisyys? Joillekin kirjoittaminen on välttämatöntä, sen avulla he ovat selvinneet hengissä vaikeissa oloissa.

Riikka Pelon teksti on rankkaa, runollistakin, sanat tarkoin mietittyjä. Elämä ei ole arkipäiväistä vaan yllätyksellistä. Lukemisen jälkeen jää paljon ajateltavaa, mitä oikeastaan on ihminen.

3.5.2013