Novellit 2008


Anita Myllykoski:

Maailmojen ovilla


Novellit 2008
Toim. Nina Gimishanov
Gummerus 2008

Tartuin kirjastossa kirjaan Novellit 2008 uteliaana tietämään, millaisia ovat Martti Joenpolven perinteikkään novellikilpailun uusimmat voittajanovellit ja niiden kirjoittajat. Kirja itsessään on kuin soma karamelli ja 144-sivuisena kevyt kannatella. Ajattelin, että tietysti siinä on ajan hengen mukaisesti väkivaltaa ja seksiä sekä niiden yhdistelmää tursuavia kuvauksia.

Kilpailuun lähetti tekstejään 955 nimimerkkiä. Kymmenen kirjoittajaa sai kirjaan novellinsa. Esiraatituomarit Laura Honkasalo, Tuuve Aro ja Jouko Sirola kokivat, että suuresta joukosta löytyi vain vähän novellin kriteerejä täyttäviä tekstejä. Kirjan esipuheessa Lukijalle todetaan seuraavasti: ”Omaelämäkerralliset vuodatukset, sattumanvaraiset tarinanpätkät tai luettelomaiset matkakuvaukset eivät kriteerejä täytä.” Ahdistuksen ja rankkojen aiheiden kuvaus oli runsasta, mikä tuki ennakkoasenteitani. Osa kirjoittajista lienee valinnut aiheensa käsityksenään, että ”rankkuus on aina muotia”. Onneksi tuo oletus ei ole ohjannut tuomareita.

Useimmissa kirjan novelleissa on jokin täky, joka askarruttaa lukemisen jälkeenkin, esimerkiksi mikä on helman hulmahdus Tiina Laitila Kälvemarkin novellissa Näky tai vetelehtivä naisjoukko Kati Liimatan Sireenimajassa. Aihe voi olla hyvinkin arkinen ja näennäisen yksinkertainen, kuten Minna Moisasen novellissa Odotus, jossa äiti odottaa ruoka valmiina poikaansa kotiin. Päähenkilöt ovat hukassa itseltään, parisuhteessaan, työyhteisössään, suhteessa vanhempiin tai muistoihinsa. Marjaana Tirkkosen Lahja kertoo aviomiehen viimeisestä lahjasta kirjailijavaimolleen, kun tämä vielä muistaa kielen. Sitä lukiessani palautui mieleen Riitta Pulkkisen romaani Raja, jossa vaimo lunastaa muistinsa menettävälle miehelleen antamansa traagisen lupauksen. Tirkkosen päähenkilö ylittää rajan toisella tavalla. Satu Virtasen Kuun paikka avaruudessa Lumikki-sadun muunnelmana poikkeaa yleisilmeeltään realistisista novelleista. Mielestäni kokeellisuus ei tuo siihen kiinnostavaa lisäarvoa. Yhtä vähän vastakaikua minussa herättää Anu Maaret Lahtisen kuvaus nuoresta epäitsenäisestä naisesta novellissa A:n kanssa.

Olavi Koistisen voittajanovelli Lonely Planet on monitasoinen kuvaus miehestä, joka etsii kadonnutta ”kummipoikaansa” eteläamerikkalaisesta kylästä vailla yhteistä kieltä. Hänen käyttäytymistään säätelevät matkailumainosten luomat odotukset ja käsitykset itsestä rikkaana länsimaisena hyväntekijänä. Lonely Planetin maailma on yhtä aikaa sekä koominen että traaginen, pelottavakin. Turistin kiiltokuva se ei ainakaan ole. Helsingin Sanomien kulttuurisivulla netissä Koistinen kertoo, että häntä ”kiinnostaa yksilö jossain oudossa maailmassa, ihminen irrotettuna outoon, ehkä vihamieliseenkin maailmaan.” Leena Krohn ja Johanna Sinisalo inspiroivat hänen kirjoittamistaan.

Kymmenestä parhaan novellin kirjoittajasta seitsemän on naisia. Kirjoittajista vanhin on syntynyt v. 1965, nuorin v. 1987. Reeta Törrönen asuu Oslossa, ja hänen novellinsa Jäämeri tuo kokoelmaan konkreettisesti karua pohjoisuutta, symbolitaso on sitten erikseen. Hänen kommenttejaan voi lukea nettiosoitteesta http://kirjani.vuodatus.net. Tiina Laitila Kälvemark on Sisuradion uutistoimittaja Tukholmassa. Näky-novellin aihe liittyy myrskyn aiheuttamiin sähkökatkoksiin ja metsätuhoihin. Kirjoittajissa on ainakin kaksi toimittajaa hänen lisäkseen. Etelä-Suomi näyttää olevan muiden kotipaikka, poikkeuksena Kati Liimatan opiskelukaupunki Joensuu. Kukaan ei ole julkaissut aiemmin omia teoksia, mutta muutama on ansioitunut jossakin muussa kirjoituskilpailussa. Menestyminen Martti Joenpolven novellikilpailussa innostaa ja luo ehkä paineita, ovathan muiden muassa sellaiset kirjailijat kuin Sofi Oksanen, Riku Korhonen ja Mikko Rimminen nousseet samasta kilpailusta.
3.4.2008