Kolme runokirjaa
Anita Myllykoski:
Luonto, tunne ja ylimaallinen
Elämä, mitä lienetkin
Runoja
Kirjoittanut Eila Hietaniemi
60 s. Ifolor 2010
Ajatukset nousevat mullasta
Runoja
Kirjoittanut Sanni Liiti
103 s. Länsi-Pohjan Kirjapaino 2010
Valo nimeltä Nyt. Päivänsäteitä siivekkäille sydämille
Runoja
Kirjoittanut Matti Niskala
80 s. Aurinkosydän 2008
Viime vuonna esikoisrunokirjansa julkaisivat torniolaiset Eila Hietaniemi ja Sanni Liiti. He osallistuivat torniolaissyntyisen Matti Niskalan ohella Omakustantajien Tekijäinpäiville Torniossa marraskuun lopulla.
Kuvan ja runon liitto
Eila Hietaniemen kirja Elämä, mitä lienetkin rakentuu tekijän ottamista luontokuvista yhdistettyinä runojen välittämiin tunnelmiin. Tämä on kirjan suurin ansio, koska kielellinen ilmaisu on tuttua ja kuvat tukevat runojen herkkyyttä.
Useimmat kuvat esittävät läheltä kukkia. Niiden kauneuden lisäksi voi nähdä lakastumista ja asetelmallisissa kuvissa surumielisyyttä. Luonto toimii runoissakin tunteiden tulkkina. ”Vain kaipaus käteeni tarttuu / ja vie minut / sateessa itkevään metsään.”
Hietaniemi suosii muutamissa runoissa kysymyksiä, mikä alkaa häiritä.Ytimekäs toteamus tai vertaus olisi kysymystä tehokkaampi. Kirjan nimi on otettu runosta ja nimeksi konstikas. Runojen säejako on yleensä onnistunut. Parissa runossa lipsahtaa, kun säkeet päättyvät pilkkuun ja kuin- tai kun-konjunktioon.
Kirjoittaja on onneksi karsinut turhia sanoja, joihin ei tarvitse kompastua. Heittomerkkiä ei kannata nykyrunossa käyttää.
Huumorilla höystettyä
Sanni Liitin runokokoelma Ajatukset nousevat mullasta koostuu useasta osastosta, joita aforismi erottelee. Aina raja ei ole selkeä, siksi otsikointi ja kirjan sisällysluettelo olisivat olleet lukijaystävällinen ratkaisu. Yhtenäisin on viimeinen osasto kaipauksen ja rakkauden runoja.
Luonto on vahvasti läsnä Liitin runoissa, mutta aiheet rönsyävät myös muistoihin, arjen sattumuksiin, ympäristön terävään tarkkailuun ja itseironisiin huomioihin.
Kirjan parasta antia on arjen aiheiden lisäksi huumori. Kasvojen poimuille löytyy pätevä selitys: ”eivät ne ole ryppyjä, vaan kauneutta / on annettu niin runsaasti, että on / täytynyt laittaa poimuille.” Lukijaa höynäytetään hauskasti esimerkiksi runoissa Vastarakkautta ja Metsästäjät.
Liitin kokoelman runot ovat monipuolisia. Kaikki runot eivät ole yhtä hiottuja. Niin Sanni Liitin kuin Eila Hietaniemen kirjaan kaipaa kirjoittajan esittelyä.
Opi sydämeltäsi
Kuka olen? Minne olen matkalla? Miten sinne pääsen? Nämä ovat peruskysymyksiä Matti Niskalan runokokoelmassa Valo nimeltä Nyt. Runojen symboliikka voi etäännyttää tai lähentää lukijaa riippuen siitä, tunteeko omakseen runojen kielen ja ajatusmaailman.
Kymmenen osastoa ja sisällysluettelo auttavat kokonaisuuden hahmottamisessa. Runojen asemointi vaikuttaa levottomalta. Toisaalta perinteellinen runon asettelu ei sopisi yhteen sisällön kanssa, kun liikutaan enimmäkseen symbolien maailmassa.
Alun rakkausrunoista siirrytään totuuden jäljille. Runokuvissa yhdistyvät myyttiset ja mystiset vaikutteet. Runojen yksilön henkinen etsintä näyttäisi olevan sukua new age -liikkeen näkemyksille, joissa omiin perinteisiin liitetään aineksia esimerkiksi itämaisista uskonnoista. Painotus on yksilöllisessä kokemuksessa ja elämyksellisyydessä.
”Valoon kävelen. / Valona. / Valossa.”
28.1.2011
Takaisin sivulle Lukurinki/Kirjaesittelyt