Bongaus 50


Mari Saat: Lasnamäen lunastaja (Lasnamäe lunastaja 2009). Suom. Tuula Friman. WSOY 2011.

 

Virolaisen Mari Saatin pienoisromaani Lasnamäen lunastaja on surumielinen, mutta kirkas kuvaus elämästä Tallinnan Lasnamäellä joskus 1990-luvulla. Neuvostojärjestelmä on romahtanut ja sen myötä elämän edellytykset ovat muuttuneet äkillisesti. Jokaisella muutoksella on väliinputoajansa. Virossa rivivenäläiset joutuivat tilanteeseen, johon he eivät olleet osanneet varautua.

Romaanin päähenkilöparina on työttömäksi jäänyt yksinhuoltajaäiti Natalja ja hänen viisas tyttärensä Sofia, molemmat selviytyvää lajia ihmisiä. Pienperhe tarvitsee kuitenkin paljon rahaa, sillä Suomessa tohtoriksi väitellyt Viron paras oikomishammaslääkäri tietää vuorenvarmasti, että Sofia ei kohta enää pysty avaamaan suutaan, ellei hän saa kallista oikomishoitoa. Rahaa pitää saada, ja mitäpä ei äiti tekisi tyttärensä hyväksi.

Sofia löytää koulunkäynnin rinnalle ansiotyötä lukemalla sanomalehtiä ystävänsä isoäidille. Nataljakin löytää työtä – ilotyttönä, mutta ei kylmäkiskoisessa bordellissa, vaan tuttavantuttavan sairaslomasijaisena tavallisessa kerrostaloasunnossa, johon tuttavantuttavan taksinkuljettajapuoliso kuskaa kilttejä hiljaisia miehiä. Näin Nataljan vakioasiakkaaksi tulee suomalainen Jaakko: hintelä, hailakka, liukas ja samalla terävä, kuin sisilisko. Nataljalle tulee toinenkin vakioasiakas. Tämä asiakas muuttaa Saatin romaanin arkirealismista syvälliseksi filosofiseksi pohdinnaksi ihmisen osasta, hyvyydestä ja pahuudesta.