Bongaus 4


Siegfried Lenz, Kiusattu. Arnes Nachlaß 1999. Suom. Oili Suominen. Gummerus 2001.

Arne on 12-vuotias hiljainen poika, joka on menettänyt perheensä traagisesti ja saapuu kasvattipojaksi isänsä ystävän perheeseen Hampurin satama-alueelle. Hän majoittuu samaan huoneeseen Hansin kanssa. Hans on vanhin perheen kolmesta lapsesta ja suhtautuu heti Arneen myötämielisesti ja suojelevasti. Tapahtumia tarkastellaan useimmiten Hansin silmin. Hän yllättyy nähdessään Arnen kirjojen joukossa suomen kielen sanakirjan ja kieliopin sekä vihkosen, jossa oli suomenkielisiä sanontoja.

”Arne opetteli suomea; oltuaan kerran kesälomalla Suomessa – hänen isänsä oli ottanut hänet mukaansa, ja hän oli saanut jäädä myös siksi aikaa kun rannikkomoottorialus oli ollut telakalla – Arne oli päättänyt opetella suomea, yksinään, ilman opettajaa. Yritin huomauttaa, ettei suomea kukaan mihinkään tarvinnut, että olisi toki paljon tarkoituksenmukaisempaa opetella jokin muu kieli, vaikka englanti tai venäjä tai espanja, mutta Arne vilkaisi minua ihmetellen ja sanoi sitten: Mutta pakkohan minun on, jo pelkästään Toivon takia.” (s. 17–18) Arne halusi joskus kirjoittaa suomeksi ihailemalleen suomalaiselle ystävälle. Romaanissa on muutama muukin viittaus suomen kieleen ja Suomen-matkaan.

Arnelle ei riitä Hansin ystävyys, vaan hän haluaa keinolla millä hyvänsä ystävystyä ikätovereidensa kanssa, mutta häntä syrjitään, koska hän on liian lahjakas ja rehellinen, ”erilainen”. Romaani on koskettava ja aina ajankohtainen: salliiko ja arvostaako yhteisö yksilöllisyyttä? Saksalainen kirjailija Siegfried Lenz (s. 1926) sai tästä romaanista arvostetun Goethe-palkinnon.