Martti Takalo:

Näky

Ethän itke enää lapsikulta,

en pois ole mennyt sinulta.

Kun hoivasit minua matkallani,

kuten ennen äitinä minä,

turvaten teidän lapsuuden.

Kuulin laulun kohdatessani enkelin.

Olit ainoa siinä läsnä,

saattaen laululla sieluni taivaisiin.

En itkenyt saattajain vähyyttä,

vain hymyten menen sinne vaivatta.

Niin usein kuin lapseni tahdot,

minä unessasi ohjeeni sinulle kannan.

Olet heikko, sille mitään et mahda,

mutta sana on luonasi, sitä sieluusi ahda.

Niin kohtaamme kerran,

levon kirkkaudessa, luona taivaan Herran.

Takaisin sivulle Lyriikka