Kaikkeus on meidän

Anna Kyrö:

Kainuu 1938

Liisa Louhela: Kaikkeus on meidän. WSOY 2021.

Suomussalmelta kotoisin oleva, Hailuodossa asuva Liisa Louhela on julkaissut esikoisromaaninsa Kaikkeus on meidän. Kirjailijana Louhela ei ole ensikertalainen. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt matkakertomus ja retkiopas Sata yötä ulkona – opas ulkona yöpyjälle (2018) sekä yhdessä valokuvaaja Tiina Wallinin kanssa runo-valokuva -teos Ihmiset täällä (2020). Louhela on tuttu myös mm. blogiteksteistään ja oululaisen kulttuurilehti Kaltion sivuilta.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun lopun kainuulaiseen syrjäkylään. Päähenkilö on sisällissodan aikana punikkina ammutusta isästään orvoksi jäänyt Reeta. Kun äitikin kuolee tapaturmaisesti, nuori tyttö jää omilleen. Lapsuusystävänsä Vannin avulla hän pääsee piiaksi ympäristöönsä verrattuna vauraaseen Haikolan taloon, jossa sielläkin eletään yksinkertaisesti. Vastasyntyneen lapsen kuivikkeena on olkia, alusriepuja laitetaan vain, jos vieraita on tulossa. Hyviä sanoja ei tuhlata, niistä saa vain taakan peräänsä.

Reeta on luonnonlapsi, joka nuoren ihmisen elämänhalulla pyristelee irti kärsimysten ruhjomasta elämänasenteesta. Vaikka elämä syrjäkylällä on eristäytynyttä, sinnekin kantautuu viestejä suuresta maailmasta. Kerran Reeta pääsee jopa suojeluskuntatalolle eläviin kuviin ja niin piikatyttökin alkaa haaveilla paremmasta elämästä jossain muualla. Haikolan emäntä motkottaa: ”Raiskat kun ne kuvittelee, että elämä tuo heille jotahi tämän kummempaa.”

Maaseudulla kiertelevät mustilaiset – tätä ilmaisua kirjassa käytetään – ovat toinen ikkuna ulkomaailmaan. Haikolan pihaan ilmestyvä romaniperhe sysääkin Reetan elämän kohtalokkaalle uralle. Haitaria soittava Tenho on vapautta ja muutosta kaipaavan Reetan silmissä jotakin muuta kuin tytölle puolisoksi kaavailtu Vannin veli Eljas. Eihän siinä hyvin käy.

Louhelan hieno romaani on huomattu useissa tiedotusvälineissä. Haastatteluissa ja esittelyissä on painotettu pääväestön ja romanien suhteen käsittelyä. Kierteleviä romaneja kuten muutakin kulkuväkeä tarvittiin maaseudulla työvoimaksi, joten molemminpuolisesta epäluulosta huolimatta näillä väestöryhmillä oli yhteisiä etuja. Louhela on perehtynyt aiheeseensa hyvin ja kuvaa taitavasti tämän monitahoisen riippuvuussuhteen.

Romaanissa käsitellään myös muita yhteiskunnallisia halkeamia. Takana on sisällissota. Luokkaerot ovat suuret ja sosiaalisten rajojen ylittäminen lähes mahdotonta. Syrjäseutujen ja rintamaiden elämäntapa ja maailmankuva ovat kaukana toisistaan, kauempana kuin nykyisen yhtenäistävän tiedonvälityksen aikana. Myytit ja uskomukset ohjailevat vielä vahvasti jokapäiväistä elämää. Oma erityispiirteensä on Kainuussa vaikuttanut lahkolaisuskonto ja uskonnon ja kommunistisen aatteen yhdistyminen. Ajankuva on yksi romaanin anneista. Tyylitelty Kainuun murre varmistaa kerronnan aitouden ja sen pehmeästi etenevä puherytmi tuo karun elämän naturalistiseen kuvaukseen lempeyttä.

Kaikkeus on meidän -romaanin asetelma on samantapainen kuin Maa on syntinen laulu -romaanin. Louhelan Reeta ja Timo K. Mukan Martta etsivät omaa onneaan henkisesti ja aineellisesti rajoittavassa ympäristössä. Teosten otsikoillakin on sama rakenne. Louhelan romaani ei ole kuitenkaan Mukan romaanin kainuulaistoisinto. Ken lukee, huomaa kyllä.

Takaisin sivulle Lukurinki/Kirjaesittelyt