Bongaus 48

Antonio Tabucchi, Requiem (portugalinkielinen alkuteos Requiem uma alucinação 1991). Suom. italialaisen laitoksen pohjalta Päivi Kaipainen. Like 1995.

Antonio Tabucchi on italialainen kirjailija, joka pitää Portugalia toisena kotimaanaan. Hän on kirjoittanut Requiemin portugalinkielellä, koska ”tällaisen tarinan voi kirjoittaa vain portugaliksi”. Tarinan minä kulkee helteisenä sunnuntaipäivänä Lissabonissa ja tapaa eläviä ja kuolleita, jotka tarvitsisivat ehkä rukousta – siitä teoksen nimi. Vaeltelun tunnelma on unenomainen, mutta sen lomassa syödään hyvin ja paljon. Italialainen kääntäjä Sergio Vecchio on laatinut teoksen loppuun liitteen ruokalajeista, joita kirjassa syödään.

Kuinka sitten Suomi liittyy Tabucchin erikoiseen tarinaan? Minäkertoja matkustaa junassa, jossa on niin vähän matkustajia, että konduktööri ehtii täytellä sanaristikoita. Hän istahtaa vastapäätä kertojaa ja pyytää tältä apua: ”…moderni arkkitehti, matalan vastakohta änkyttäjän lausumana, viisi kirjainta. Aalto, (suom. huom. sekä italian että portugalin sana alto tarkoittaa suomeksi korkeaa) sanoin, hän on suomalainen arkkitehti ja nimeltään Alvar Aalto. Alto, hän sanoi, mikä lie. Ei mikä tahansa, sanoin, hän rakensi Helsinkiä viisikymmenluvulla ja on rakentanut upeita rakennuksia vähän joka puolelle Eurooppaa, minä pidän hänen tyylistään. Tunnetteko te Helsinkiä? kysyi Konduktööri. Tunnen kyllä, vastasin, se on eriskummallinen kaupunki, täynnä tiilisiä rakennuksia, Aallon tekemiä, ja kokonaan metsien ympäröimä. Entä ihmiset, hän kysyi, minkälaisia he ovat? He lukevat paljon ja juovat paljon, sanoin, sympaattisia ihmisiä, pidän ihmisistä, jotka osaavat juoda. Sittenhän te pidätte myös portugalilaisista, päätteli konduktööri johdonmukaisesti.”