Tanssiaiset


 

Marja-Leena Vierelä:


Äkkirikastuneen perheen äidin ja tyttären suhteesta 


Tanssiaiset

Irène Nèmirovsky

Suomentaja:Anna-Maija Viitanen

Gummerus 2007

Ranskankielinen alkuteos Le Bal

 

Kirjailija Nèmirovsky syntyi Kiovassa 1903 ja kuoli lavantautiin Auschwitzissa 1942. Hän pakeni perheensä kanssa Venäjältä vallankumouksen aikaan. Perhe oli varakas ja isä tallensi omaisuuttaan  Suomeen, he asuivat täällä vuoden ja muuttivat sitten Ranskaan.

Nèmirovsky sai menestystä jo esikoiskirjasataan David Golder. Hän oli juhlittu kirjailija 1930-luvulla. Hän oli juutalainen ja hänet pidätettiin, samoin hänen miehensä. Perheen kaksi tytärtä onnistuivat pelastumaan piileskellen kellareissa.

Tytär säilytti äitinsä muistikirjaa 50 vuotta lukematta sitä. Hän antoi kirjan julkaistavaksi 2004. Kirja sisälsi Ranskalaisen sarjan, ja julkaistiin postuumisti, se saavutti huikean menestyksen. Kirjailijan oli ollut tarkoitus kirjoittaa vielä kolmas osa, mutta se jäi. Ansaitsemansa huomion kirjailija saavutti vasta 2000-luvulla. Ranskalanen sarja levisi ympäri maailman.

 

TANSSIAISET kertoo äkkirikastuneen perheen äidin ja tyttären välisestä suhteesta. Rouva Kampfin  suuri tavoite on päästä hienoston seurapiireihin. Perheellä on varaa palvelijoihin ja 14-vuotiasta Antoinette-tytärtä opettaa nuori englantilainen neito.

Perhe on menneisyytensä vanki. Köyhyys ja oppimattomuus pitää salata. Palvelijat eivät kunnioita perhettä, koska he tietävät heidän entisestä elämästään. Kun tanssiaisten järjestelyt alkavat, äiti neuvoo tytärtään valehtelemaan entisen asuinpaikan. ”Jos sinulta kysytään jotain Antoinette, sanot että asuimme etelässä… Ei tarvitse puhua Cannesista tai Nizzasta, sanot vain etelässä… paitsi  jos kysytään tarkemmin , silloin sanot että Cannesissa, se on hienompaa…” Rouva Kampf komentaa miestänsä, ettei olisi salissa paitahihasillaan palvelijoiden nähden. Palvelijat kun vaihtavat paikkaa, he vievät tietoja eteenpäin entisen isäntäperheen asioista.

Kun tanssiaispäivä on päätetty, selviää, ettei Antoinette voi osallistua juhlaan, hänen on mentävä nukkumaan klo 9 illalla. Nousee meteli, murrosikäinen ei suostu määräilyyn. Hyvien käytöstapojen hallitseminen ei ole äidillekään selviö ja siksi hän sättii tytärtään kaikesta. Tukahdutettu hellyyden puute varjostaa tyttären elämää läpi koko tekstin. Ainoa missä tytär on hyvä ja avuksi, on kutsukorttien kirjoittaminen.

Juhlaan piti kutsua mahdollisimman paljon ja hienoa väkeä. Se tuottaa ongelmia, heillä ei ole nimekkäitä ystäviä. He saavat kuin saavatkin kokoon 90 kutsukorttia. Kun juhlat alkavat, Antoinette passitetaan omaan huoneeseen. Hän on epätoivoinen, kukaan ei rakasta häntä, hän on ruma ja toivoo että kuolisi, hän toivoo äitinsäkin kuolemaa. Hän puree kättänsä, hampaanjäljet vuotavat verta. Äiti nostaa jo kätensä lyödäkseen, on meneillään henkien taisto. Tyttö on 14-vuotias, ei hänellä ole mitään mahdollisuutta päästä tanssiaisiin. En kerro enempää, jätän lukijalle oivaltamisen iloa.

Kirjailija on taidokas ihmiskuvaaja, äidin ja tyttären välinen kilpailu ja rakkaudettomuus näkyvät tekstissä. Kirjoittaja sekoittaa joukkoon ironiaa. Teksti sisältää runsaasti yllättäviä käänteitä, joita lukija ei voi edeltä aavistaa. Kun on lukenut yhden teoksen, on pakko saada seuraavakin luetuksi.

24.4.2016