Päivänkaaressa hopeaa


Anita Myllykoski:

Kristallinen kuva


Päivänkaaressa hopeaa
Kuvia ja ajatelmia tanka- ja haikurunouden muodossa 
Virpi summa
Atrain Kustannus 2012

Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä julkistettiin Virpi Summan toinen runokokoelma Päivänkaaressa hopeaa. Kuvia ja ajatelmia tanka- ja haikurunouden muodossa. Myös esikoiskokoelmassa Kosketus (2008) luonto on vahvasti läsnä, mutta uudessa kirjassa runoilijan ajatukset ja tunteet ovat pelkistyneet sekä luontoon liittyviin runokuviin että perinteellisen japanilaisen runouden säe- ja tavujakoon, joista saa tietoa kirjan Jälkisanoista.

Runoilijan mielentila välittyy konkreettisin kuvin. Katse on välillä perhosentoukassa, toisena hetkenä aavalla merellä ja äärettömässä maailmankaikkeudessa. Miten pieniä olemmekaan! Runoilijan sanoma on, kuten yhdessä tankassa ilmaistaan, perhosen lento ja askeltemme määrä ovat yhtä tärkeitä.

Kimmeltävässä 
tähtien holvistossa
yksin pisteenä
jäisellä lakeudella
            siru lentää ratansa.

Muutamat runot, esimerkiksi pari sairaalarunoa, poikkeavat kuvastoltaan: ei ole viittauksia luontoon tai vuodenaikaan. Niiden melankolinen tunnelma sopii kuitenkin kokonaisuuteen. Ympäristöön liittyy huoli siitä, miten kauas ihminen etääntyy luonnosta.

Koneet jyrsivät
hiekkamontun laidalla
                  piekana kirkuu
männynlatvan pesässä
            poikaset suut avoinna

Tunnelma on haikea usein menetetyn ja menneen vuoksi mutta myös seesteinen tässä hetkessä vailla suurieleisyyttä. Hellyttäviä ovat tankat, joissa runoilija havaitsee itsessään ilvestä muistuttavaa tai tarkastelee lintuja:

Kaulat koholla
            joutsenet kääntyilevät
kunnioitan niitä -
               mutta läheisiksi tunnen
               tuumiskelevat varikset

Runous voi rönsytä monille poluille, mutta Virpi Summalla on taito käyttää muotoa hyväkseen: tankan ja haikun muotosäännöt eivät kahlitse häntä vaan auttavat hiomaan sanottavan kristallinkirkkaaksi ilmaisuksi. Näiden runojen äärelle haluaa ja on helppo palata.

27.3.2012