Bongaus 47

António Vieira, Tunturi (portugalinkielinen alkuteos 1998). Suom. Tarja Sipola. Pilot-kustannus Oy 2004.

Etsin portugalilaista kirjallisuutta matkalukemiseksi Lissaboniin. Koska saramagot ovat liian paksuja ja painavia lentolaukkuun, poimin kirjaston hyllystä António Vieiran alle satasivuisen kertomuksen Tunturi. Yllätys yllätys:Tunturi ei kerrokaan Portugalin vuoristoalueista vaan Suomen Kainuusta 1990-luvun alussa. Näin kertomuksen johdantoon on kirjoitettu, ja luontokuvaukset varmentavat kirjoitetun, vaikka kainuulaisia paikannimiä ei tekstistä löydy.

Tunturi on myyttinen naishahmo ja samalla todellinen ihminen, joka elää yksin metsän keskellä järven rannalla. Tunturilla on itselleenkin muistin pimentoon jäänyt salaisuus, jota hän lähestyy vaistonvaraisesti luonto- ja kehokokemuksina ilmenevien merkitysten avulla. Tunturin eristettyyn maailmaan saapuu Muukalainen, joka on kiinnostunut saamelaisesta mytologiasta. Hän yrittää nostaa Tunturin salaisuuden tietoisuuden piiriin etsimällä sanallisia vastineita myyttisille kokemuksille.

Vieiran kertomus on helmi, jossa ikiaikainen ja tämänpäiväinen kohtaavat toisensa. Portugalilaisin silmin sovitetaan myös yhteen ”moderni metsäsuomalainen” elämäntapa ja saamelainen mytologia.