Bongaus 28


Jaan Kross, Paikallaanlento (Paigallend 1998). Suom. Jouko Vanhanen. WSOY 1999.

Paikallaanlento on kuvaus romaanin kertojan Jaak Sirkelin (Krossin alter egon) koulutoverista Ullo Paerandista. Poika on lähtöisin varakkaasta perheestä, joka sortuu suunnattomaan köyhyyteen, kun liikemiesisä pakenee ulkomaille toisen naisen kanssa. Elättääkseen itsensä ja auttaakseen äitiään Ullo hakee tilapäistä työtä vielä itsenäisen Viron vuoden 1938 eduskuntavaalien valmistelutehtävistä. Ullon monipuolinen lahjakkuus, kielitaito ja lähes absoluuttinen muisti pannaan merkille, ja hän etenee nopeasti valtion hallinnossa.

Viron kohtalonhetkinä, Saksan ja Neuvostoliiton rintamien kulkiessa vuorotellen maan yli, Ullo työskentelee lähellä tapahtumien ydintä. Hallitus yrittää epätoivoisesti palauttaa itsenäisyyden käyttämällä hyväkseen kapeaa aikarakoa, jolloin saksalaiset ovat vetäytymässä maasta ja puna-armeija työntymässä tilalle; eletään siis syyskuuta 1944. Ainoana hallituksen lähipiiriin kuuluvana englannin taitoisena Ullo saa tehtäväkseen välittää ulkomaille Viron itsenäisyysjulistuksen. Samalla kun Ullo uudelleen ja uudelleen lukee kansansa hätähuutoa heikkotehoiselta radioasemalta jonnekin tyhjyyteen, hän pohtii, kuinka se otetaan vastaan, mikäli se ylipäätään kuullaan missään:

”Entä jos minun julistukseni kuultaisiin vaikka jossain Suomen saaristossa – mitä radioaseman miehet tekisivät? Sylkäisisivät: ´Meidän on huomenna ruvettava sotimaan sakemanneja vastaan Lapissa, mutta virolaiset pääsevät niistä eroon mitään tekemättä! Me ollaan vuositolkulla vuodatettu verta ryssiä vastaan – mutta nuo kehtaavat vaatia, että ne käytäisiin vielä pelastamassa! Perkele!´” (s.344)

Viime aikoina on noussut esille Suomen ja Viron suhteiden kipukohtia, joita oli ennen Bäckmania, Koivistoa, neuvostoaikaa ja talvisodan pommituslentojen tukikohtiakin. Paikallaanlennossa esitetään yksi asenne Ullo Paerandin tulkitsemana.