Uutisarkisto‎ > ‎

Uutisia 2007




Tapahtui vuonna 2007

Rinkiläisiä monessa mukana
Taas kunniaa runomaratonilla
Kirjoittajat pohtivat novellien saloja
Virpi ja Sinikka runoilivat rakkaudesta
Maaritin korukirjoitus toi kunniaa
Ringin maskotti on Lorulai!
Mukkulasta potkua toimintaan
Novellit ja kertomukset pääosassa työväenopiston kurssilla
Savupirtin hämärässä
Sodankylä kasvatti siivet selkään
Sanailija mykistyi kuvataiteen edessä
Marja-Leena keittelee mökkikahvit
Toini itki itsensä Saima Harmajasta tehtyyn kirjaan
Karin esikoinen
Maarit kirjoitti draamaa nukketeatterille
Kaarina kokosi runonsa kansiin
Anna koputtelee yhä nuijaa pöytään
Kuuden sanan novelleja ja muuta mukavaa
Siirin elämä
Voitto kotiin Päätalo-instituutin omakustannekilpailussa


Rinkiläisiä monessa mukana

Loppuvuonna 2007 ilmestyi kaksi antologiaa, joissa on mukana rinkiläisten kirjoituksia:

Marja-Leena Vierelän metsäaiheisesta kirjoituksesta on otteita Tapion juhlakirjassa Monta tietä hyvään metsään – Tapion 100 vuotta. Kirjan yhtenä perustana on muistitiedon keruuta varten järjestetty Tapio 100 -kirjoituskilpailu.

Kalevalaisten Naisten Liitto julkaisi Koru kertoo kantajastaan -kirjoituskilpailun parhaimmistosta kirjan Rakkaus palaa timanteiksi. Se sisältää 55 suomalaista korun tarinaa. Kirjoittajien joukossa ovat kunniamaininnan saaneen Maarit Alatossavan lisäksi (ks. erillinen uutinen) Irma Melin ja Anita Myllykoski.

Vuoden vaihduttua julkistettiin Tornionlaakson vuosikirja 2007. Uusin vuosikirja esittelee kieliä ja kirjallisuutta, jotka ovat tärkeitä identiteetin luomisessa. Sinikka Lappeteläinen on kirjoittanut omakustantamisesta kokemustensa ja tutkimustensa kautta. Vuosikirjasta saa tietoa mm. Lapin Kirjallisuusseurasta.


Taas kunniaa runomaratonilla

Lahden Runomaratonin järjestämän kilpailun aiheena oli v. 2007 salarakas. Noin 500 osanottajan liki 2000 runosta valikoidut tekstit julkaistiin antologiana Hän asuu vierashuonetta: valikoima rakkausrunoja. Tälläkin kertaa 34 valitun kirjoittajan joukkoon mahtui yksi rinkiläinen, Sinikka Lappeteläinen, jonka kaksi runoa julkaistiin antologiassa.

Lahden Runomaratonin eriaiheisissa antologioissa on ollut Kirjoittajaryhmä Ringin jäseniä ennenkin, mm. Anna Kyrö, Virpi Summa ja Toini Marjamaa. Perinne siis jatkuu.


Kirjoittajat pohtivat novellien saloja

Kemin työväenopiston ja Ringin yhteinen syysseminaari järjestettiin novellityöpajan merkeissä viikonvaihteessa 17.-18.11.2007. Vierailevana opettajana toimi tamperelainen kirjailija Päivi Alasalmi, joka oli etukäteen saanut luettavakseen osanottajien tekstejä. Melkoinen osa ajasta kuluikin tekstien käsittelyyn. Osanottajat saivat palautetta sekä suullisesti että kirjallisesti.

Töitä riitti kotiin saakka, sillä lauantai-illan läksyksi kurssilaiset saivat miettiäkseen pudonneen napin salaisuutta, kun olivat ensin valinneet opettajan pussista mieleisensä irtonapin. Napeista syntyikin aika jännittäviä tarinoita, jotka eivät vähääkään muistuttaneet toinen toistaan. Yhteinen tekijä oli vain jonkun hukkaama nappi. Kuvasatoa 2007 kuva 9


Virpi ja Sinikka runoilivat rakkaudesta

Rinkiläiset Virpi Summa ja Sinikka Lappeteläinen pääsivät rakkaudesta kertovilla runoillaan samaan runoantologiaan Rakkaudennukkaa. Kirjan lähes 100 runoa ovat YLE:n, rakkausrunot.fi:n ja Pilot-Kustannuksen järjestämän kirjoituskilpailun satoa. Kaikkiaan kilpailuun osallistui 623 kirjoittajaa lähes 2800 runolla.

Kunnioitettava saavutus, että niinkin suuresta joukosta peräti kaksi rinkiläistä ylsi antologiaan saakka.

Antologia Rakkaudennukkaa julkaistiin lokakuussa 2007.


Maaritin korukirjoitus toi kunniaa

Rinkiläinen kirjoittaja Maarit Alatossava kunnostautui jälleen. Hän sai ainoana pohjoissuomalaisena kunniamaininnan Kalevalaisten Naisten Liiton järjestämässä kirjoituskilpailussa Koru kertoo kantajastaan. Maaritin kirjoituksen otsikkona oli Luokkasormuksia ja sydämiä.

Kilpailuun saapui kaikkiaan 184 kirjoitusta 168 kirjoittajalta. Kaikki kirjoitukset arkistoidaan Suomen kansanrunousarkistoon. Kolme parasta kirjoitusta palkittiin korulla Silmän ilo-seminaarissa 13.10.2007 Helsingissä. Kunniamaininnan sai kahdeksan kirjoittajaa ja seitsemälle nuorelle kirjoittajalle jaettiin tunnustuspalkinto.

Tutkija Tuija Saarinen kokoaa kirjoitusten parhaimmistosta Rakkaus palaa timanteiksi-antologian, joka julkaistaan marraskuussa 2007.


Ringin maskotti on Lorulai!

Ringin maskotin nimikilpailuun tuli määräaikana 15.9.2007 mennessä 488 vastausta ympäri Suomea. Joukossa oli monta kekseliästä ehdotusta, joita nettisivujen toimitusneuvosto mielessään punnitsi ja kuulosteli.

Vaikka sanotaankin, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin neuvosto päätyi yhteen ainoaan. LORULAI oli lopulta se nimi, joka sointuu korvaan kauniisti. joka liittyy luovaan kirjoittamiseen ja jota ei ole minkään muun tunnetun hahmon nimenä.

Lorulai-nimeä oli ehdottanut Anniina Tuovinen, 33560 Tampere. Hänelle muistoksi piirroshahmon "isä", taitelija Ari Kutila, halusi lahjoittaa Lorulai-taulun.

Kaikkien 488 osanottajan kesken arvottiin 3 kpl USB-muistitikkuja. Onnelliset voittajat ovat:

  • Meeri Moisio, 60800 Ilmajoki
  • Reino Valkonen, 73500 Juankoski
  • Patrick Pitkänen, 41210 Jokihaara

Palkinnot on postitettu. Toivotamme onnea voittajille ja kiitämme jokaista nimikilpailuun osallistunutta! Kuvasatoa 2007 kuva 8


Mukkulasta potkua toimintaan

Rinkiläiset kokoontuivat lauantaina 1.9.2007 perinteiseen syysmukkulaan päättämään kesäkauden ja aloittamaan syksyn toiminnan. Mukkulan tämänvuotisena näyttämönä toimi Marja-Leena Vierelän koti Tervolassa.

Sitä ennen kuitenkin rinkiläiset tutustuivat paikalliseen nähtävyyteen eli kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Tervolan vanhaan kirkkoon. Kirkon esitteli itse mukkulaemäntä Marja-Leena.

Varsinaista mukkulaa ei häirinnyt edes syyssateinen sää. Sisällä ruokapöytä notkui nyyttikestituomisista, eikä kukaan muistanut laskea kaloreita tai muita syömisnautintoa häiritseviä seikkoja. Välillä kuunneltiin kunkin omia tekstejä, niin runoa kuin proosaakin. Ja tietenkin puhuttiin puhumasta päästyäkin, kun ei monikaan ollut toviin nähnyt toinen toistaan.

Mukkulan tuoreita mukuloita

Missä vain rinkiläiset kokoontuvat yhteen, siellä alkavat inspiraatiot muhia. On kuin panisi siemenperunan maahan, ja heti se alkaa tuottaa uusia mukuloita! Niin kävi nytkin. Sekä kirkkoon tutustuminen että kahvipuheet saivat runosuonet sykkimään. Lue Lyriikasta mukkulan 2007 tuoreet mukulat! Kuvasatoa 2007 kuva 7


Novellit ja kertomukset pääosassa
työväenopiston kurssilla

Kemin työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssi järjestetään perinteisesti yhteistyössä Kirjoittajaryhmä Ringin kanssa. Rinkiläisten osuudesta huolimatta kurssi toimii normaalina työväenopiston kurssina, jolle voivat osallistua kaikki kirjoittajakoulutuksesta kiinnostuneet.

Luovan kirjoittamisen kurssin teemana on syyslukukaudella novelli ja kertomus, mutta niiden ohella käsitellään kirjoittajien omia tekstejä, jotka voivat edustaa mitä tahansa kirjoittamisen lajia. Kurssilla tehdään myös kirjoitusharjoituksia. Opettajana toimii Matti Ylipiessa. Matti on myös Ringin varapuheenjohtaja .

Kurssi kokoontuu Kemin Kulttuurikeskuksessa lukuvuoden 2007-2008 aikana joka toisen viikkon tiistaina klo 18.00-20.30. Syyslukukausi kestää 11.9. - 3.12.2007. Koko lukuvuodelle oppitunteja kertyy 42.

KEVÄTLUKUKAUSI alkaa tiistaina 15.1.2008 klo 18.00 Kemin työväenopiston tiloissa Kulttuurikeskuksessa.. 


Savupirtin hämärässä

Yhtä varmasti kuin saapuu elokuu, kuullaan Kemissä Meripuiston savupirtissä rinkiläisten lyyristä tuotantoa. Niinpä nytkin elokuun 5. päivänä 2007 täyttyi pirtti ääriään myöten kuulijoista.

Tämänvuotisessa tilaisuudessa muistot ja muistaminen olivat tekstien aiheina. Mukaan mahtui myös musiikkia, sillä Kari Hanhisuanto lauloi sekä Oskar Merikannon että omaa tuotantoaan. Tilaisuuden juonsi Anna Kyrö.

Perinteisiin kuuluu myös kahvittelu kotoisessa pirtissä. Erikoiskiitoksen saivat Toini Marjamaan anismunkit. Kuvasatoa 2007 kuva 6



Sodankylä kasvatti siivet selkään

Kolme rinkiläistä osallistui 17.-21.6.2007 Sodankylässä pidetylle Lapin Kirjallisuusseuran kirjoittajakurssille, Elsa Partala ja Toini Marjamaa draamaryhmässä ja Marja-Leena Vierelä proosaryhmässä. Kurssilta palattuaan osanottajat olivat niin ideoita ja puhtia täynnä, etteivät olleet pysyä liitoksissaan. Sodankylä kasvatti heille siivet selkään!

Sodankylän kävijöiden itsensä kertomiin tuntoihin ja kokemuksiin liittyy monia hyviä vinkkejä kenelle tahansa kirjoittajalle. Kannattaa lukea!

Valehtelemisen riemu

”Älä tule puhumaan minulle mitään näytelmän kirjoittamisesta, jos et ole lukenut yhtään näytelmää”, sanoi teatteriguru Juha Hurme Lapin Kirjallisuusseuran kesäkurssilla Sodankylässä. Hän ohjasi kirjoittajia muutamalla hyvällä ohjeella:

   Lue näytelmiä, säännöstely (muoto) niissä ei ole muuttunut satoihin vuosiin.

   Oma ajatus, oma kokemus, luettu tai havainnoitu (pidä muistiinpanovälineet aina mukana).

   Valehtelemisen riemu, sillä voi saada olennaista sanotuksi.

   Pilkkaa porvaria, ruoski, saata hirveisiin tilanteisiin, mutta muista vahva kiintymys ihmiseen!

   Yllätyksen voiman ymmärtäminen, tapahtuu epätodennäköistä (Aristoteles). Juju, se jumalainen sekunnin väläys, jolloin roolihahmo tajuaa tilansa (Haanpäällä hetkauksen paikka).

   Näytä ajatustyötä näyttämöllä (Hamlet, Seitsemän veljestä). Teatteri tutkii kommunikaatiota   ihmisten välillä, katkoja, valheita, väärinkäsityksiä. Äläkä kirjoita, miten se oli, vaan miten se ei ollut. Taide syntyy aina ja vain aina näyttelijän ja esitettävän roolihahmon välissä. Esimerkkinä Pekka, joka esittää Hamletia. Pekka ei voi koskaan olla Hamlet, vaan taide syntyy Pekan ja Hamletin välissä.

Jos tarkastelee näitä ohjeita mistä kirjoittamisen lajista tahansa, ovat ne oikeita. Raija Paananen prosaistina sanoi aivan samaa ja antoi esimerkiksi Milan Kunderan lauseen: ”Taiteen kauneus: milloinkaan sanomattoman äkkiä syttynyt valo”. Hän painotti myös Seamus Heanyn vertausta kaivosta ja sangosta. Raija Paananen esitteli kurssilaisille tuhat ja yksi tapaa olla kirjoittamatta, mutta kun ja jos jotain sattuu syntymään, antakaa tekstin kompostoitua.

Toinen prosaisti, Taija Tuominen, esitteli kirjavalikoiman, mitä kannattaa lukea. Häntä voi verrata kirjallisuuden tietosanakirjaan, niin laaja tuntui olevan hänen tietämyksensä kirjallisuudesta.

Nuorimmainen kurssinvetäjä, runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen, taisi itsekin oppia jotain aikuisten kirjoittajien ihanasta maailmasta.

Tuula Väisäsellä, Lapin läänintaiteilijalla (sanataide), oli todella mielenkiintoisia suunnitelmia kirjoittamisen suhteen. Hän aloittaa projektin, jossa koulutetaan määrätty joukko kirjoittajia juuri näytelmän kirjoittamiseen.

Kun viisikymmentä samanhenkistä ihmistä kokoontuu tiiviiksi yhteisöksi, voi vain arvata mitä tapahtuu: katharsis. Ihmiset havainnoikaa!

Jos joku ei ollut tyytyväinen kurssin järjestelyyn, voi katsoa itseään peilistä ja antaa palautteensa sinne, niin hyvin olivat Alli ja Paula hoitaneet asiat. Kiitos heille, opettajille ja toisille kurssilaisille mukavista ja vähäunisista päivistä.

Elsa Partala (draamakurssilainen)

Draaman oikukkailla poluilla

Menin rohkeasti draamakurssille, tiesin saavani parhaan mahdollisen opin Juha Hurmeen ohjauksessa.  Entiseen tapaan Juha piti kurssilaiset ankarassa työssä.  ATK-luokassa nähtiin useimmiten draamaryhmäläisiä ahkeroimassa.  Eino Leinon Orjan poika –runosta sorvattiin kohtauksia, henkilöitä ja taas kohtauksia ja henkilöitä näytelmän muotoon.  Juhan ohje runon käsittelyyn kuului: ”Tulkitse vapaasti ja rohkeasti, älä tyydy latteuksiin. Varoitus: vastaukset monistetaan, luetaan ääneen, käännellään, väännellään, riepotellaan, pilkataan, kritisoidaan, revitään riekaleiksi ja ripustetaan myllynkivenä kaulaasi koko loppukurssin ajaksi.”

Varoitus ei lannistanut ainakaan Partalan Elsaa ja minua.  Olimme olleet aikaisemminkin Juhan kurssilla, eivätkä rinkiläiset pelästy kritiikin uhkaa.  Neljäntoista draamaan hurahtaneen käsittelyssä Orjan poika sai sellaisen muodon, ettei lopputulosta voinut enää kovinkaan paljon yhdistää Leinon runoon.  Näytelmän rakentaminen kohtausten ja näytösten avulla taottiin päähämme niin voimallisesti, että luulisi tiedon pysyvän muistissa ainakin ensi kevääseen asti.

Ei työmme Orjan poikaan loppunut, ei suinkaan.  Samalla piti rakentaa kohtauksia omaan näytelmään samoilla opeilla.

Palaute oli ankaraa, mutta kannustavaa.  Aina löytyi hyviäkin puolia.  Jos ei muuta, niin dialogi oli rakennettu oikeaoppisesti, vaikka lopputulos olikin tylsä.  Ohjaaja löysi aina seikkoja, joihin piti paneutua enemmän ja jotka kannatti hylätä.

Kaiken kaikkiaan viikko oli antoisa.  Lättykestejä ja makkaranpaistoiltoja ehdittiin viettää ja saunassakin käydä.  Kaikki kurssit eivät olleet yhtä työntäyteisiä, joten aina riitti lätyn- ja makkaranpaistajia. 

Toini Marjamaa (draamakurssilainen)

Kitisen, rannalla

Ajoin yli Jeesiöjoen, Kitisen rantaan. Muistin, että M.A. Castrèn, joka teki tutkimusmatkoja Suomen Lappiin ja Venäjälle vuosina 1838-1849, oli tavannut Sodankylässä Jeesiön, tarinankertojan. Täältäkö alkaa tarina?

Tänä kesänä minä astun Taija Tuomisen veneeseen, Tiikerihai. Olen hänen vietävänään ilman airoja tai pelastusrengasta, mutta intoa täynnä. Hyvin me paattiin mahdumme, toistakymmentä ihmistä. Taijalla on kykyä johtaa porukkaa niin, ettei tieltä eksytä. Kun on mustikkaan lähdetty, ei poimita käpyjä, mutta tarkkana tuoksuja ja tunteita tallennamme. Saas nähdä minkälaisen hatun alla Taija kulkee, jos on tiukka pipo, iskevät itikat? Eivät lierit ahdista, ei aurinko varjosta, papereita hän jakaa. Evästä meille huonomuistisille. Ei hän ehdi kaikkea sisältä lukea, ei ole tarpeenkaan. On meillä lukutaito, kirjoitustaitoa treenaamme. Harjoittelemme hauskasti metamorfoosia, huonoja alkuja. Käymme raatokasalla, katsomme kauneutta, tuskin kaikkea muistankaan. Kukaan ei haukottele, kaikki tekevät tehtävät.

Teoria on tylsää, ei täällä. Onko polullesi sattunut esteitä, kun kirjoittaa pitäisi? Löytyyhän niitä itse kultakin, vaikka kaikki ovat kirjoittamiseen hurahtaneet, tämä ryhmä proosaan. Mitäs tyyppejä täällä istuu? Kirjoittajatyyppejä hän tarkoittaa. On tässä ringissä suoltajaa ja puurtajaa, keksijää ja suunnittelijaa. Joku raportoi, toinen hehkuttaa. Kirjoittaja prosessoi, ei heti viimeisen päälle ajateltua. On hyvä istua arkistoissa, kannattaa säilyttää kaikki lippuset ja lappuset, kuunnella puolella korvalla naapuripöydän keskusteluja. Siihen sitä aikaa tuhraantuu, mutta on mistä valita. Teen kasaa, tämä tähän tekstiin, tuo seuraavaan satuun ja tuotakin voi vielä joskus tarvita! Kun vielä lappunsa löytäisi tarpeen tullen. Jossakin kohtaa pitää ideoida ja luonnostella, kirjoittaa ovet kiinni ja sitten lopuksi muokata ja viimeistellä ja nyt ovet auki kritiikille. Löytyisikö suopea lukijapiiri ennen kuin lähetän työni maailmalle, on viisasta näin.

Hän sanoo, on juoni ja tajunnanvirta. Hyvä juoni polveilee kuin vanha maantie, etenee ja kohtaa matkallaan kaikenlaista. Huono juoni, astut junaan, joka vie suoraa asemalle. Matkalla keskustellaan, puhellaan, puhutaan ohi. Joskus sinua vastapäätä istuu diktaattori, kaikkitietävä kertoja, silti jokaisella on oma näkökulmansa. Juoni ja teema ovat eri asia, rakkaus on teema, vaikka siinä usein juonitaan. Tehoa nykyajassa pitää olla, niin kirjoituksessakin. Lyhyet lauseet vievät eteenpäin, pitkät viivyttävät kulkijan, pääseekö perille ollenkaan. Hairahtuu polulta kertoja, sulkee kirjan lukija, ei ollutkaan mitään sanottavaa.  Sana sanalta sinä kirjoitat, ei ole oikotietä. Kannattaa lukea paljon ja kaikenlaista, karttoja, oppaita, reseptejä. Vaikka meitä ei nukuta, unissa kulku ei ole kielletty. Zolan hevonen laukkaa, hyppään sen selkään ja itketän muita.

Kotona sanoja puskee, paperilla roikkuu irti päässeitä lauseita. Tutuu niin hyvältä:

Aukaisen sartrelaisen sateenvarjoni.
Mietin vanhanpojan eksistenssitasoja.
Hän on kävelyllä, tarkistan kelloni.

Marja-Leena Vierelä (proosakurssilainen):



Sanailija mykistyi kuvataiteen edessä

Ryhmä rinkiläisiä teki toukokuisena lauantaina (5.5.2007) retken Iihin kuvataitelija/kuvanveistäjä Sanna Koiviston vieraaksi. Saman tien saatiin tutustua upeaan KulttuuriKauppilaan kokonaisuudessaan. Iijoen rantatörmällä seisovassa ateljeerakennuksessa, joka nousi muutama vuosi sitten tulipalossa tuhoutuneen vanhan kansakoulun raunioille, työskentelevät Koiviston lisäksi tekstiilitaiteilja Helena Kaikkonen ja keraamikko/kuvataitelija Antti Ylönen.

Tervetuliaiskahvin ääressä Sanna Koivisto kertoi sekä omasta taustastaan että KulttuuriKauppilan historiasta ja vastaili rinkiläisten uteluihin luovuuden saloista ja ilmenemismuodoista. Kahvittelun jälkeen kierrettiin hartaasti kaikkien kolmen pohjoisen taiteilijan ateljeet ja rakennuksen käytävässä oleva yhteisnäyttely. Monen teoksen edessä kirjoittajat saattoivat vain huoahtaa, että ”sanat eivät riitä kertomaan”.

Sanna Koivisto aloitti taideopintonsa Limingan taidekoulussa 70-luvulla. Maalaamisen lisäksi taitelijan sielun on imaissut kuvanveisto, jossa pronssivalu on hänen rakkainta alaansa. Kemissä ja ympäristössä olevista lukuisista julkisista teoksista ehkä Kemiä tunteville tutuin on Meripuiston reunassa oleva sotalapsipatsas ”Pieni ikuisuus” (1996).

Inspiraatioita KulttuuriKauppilassa

Iin vierailu innoitti osan rinkiläisistä kirjoittamaan taide-elämyksensä runon muotoon. Runot on koottu lyriikkasivuksi otsikolla Inspiraatioita KulttuuriKauppilassa. Käy tutustumassa! Kuvasatoa 2007 kuva 5


Marja-Leena keittelee mökkikahvit

Tavallisten suomalaisten mökkimuistot ja -kokemukset ovat yhtenä osana WSOY:n kesäksi 2007 julkaisemassa kirjassa Mökillä. Kirjan sivuilla Ringin jäsen Marja-Leena Vierelä keittelee mökkikahveja tarinassaanNokipannukahvit.

Kirjan on toimittanut Hilkka Opas. Se soveltuu erinomaisesti mökkipäiväkirjaksi ja vaikka tuliaisiksi kesän mökkivierailuilla.



Toini itki itsensä Saima Harmajasta
tehtyyn kirjaan

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Saima Harmajan kuolemasta. WSOY on julkaissut juhlavuoden kunniaksi Päivi Istalan toimittaman kirjan Saima Harmaja - runoilijoista runoilijoin.

Kirjaa edelsi Saima Harmaja-seuran järjestämä ja SKS:n kirjallisuusarkiston tukema keräys lukijamuistoista. Keväästä 2005 vuoden 2006 maaliskuun loppuun kestänyt keräys tuotti yhteensä 115 kirjoitusta, joista miesten tekstejä oli 10.

Kirjaan valittiin 46 naisen ja 5 miehen kirjoitukset. Yksi valituista oli rinkiläisen Toini Marjamaan kirjoittama lukijamuisto Kieloniityllä itkemässä - Saima Harmajan seurassa.

Kirjoittajien joukossa oli suuri määrä kirjailijoita, mm. torniolainen Mirjam Kälkäjä.


Karin esikoinen

Kari Hanhisuanto (s. 1960) on kemiläinen esikoiskirjailija. Helmikuussa näki Kustannusosakeyhtiö Myllylahden kustantamana päivänvalon romaani Isä meidän, joka tarttuu rohkeasti vaikeisiin aiheisiin.

Kari ei teroittanut kynäänsä ensimmäistä kertaa. Hän on harrastanut kirjoittamista viitisentoista vuotta minkä leipätyöltään varastotyöntekijänä Fortek Oy:ssä ja muilta harrastuksiltaan on ehtinyt. Hän on kokeillut erilaisia kirjoittamisen lajeja runoista ja novelleista näytelmäkäsikirjoituksiin. Musiikkimies on sanoittanut lauluja, joita on esitetty julkisesti. Kari osallistui runoilla Kirjoittajaryhmä Ringin antologiaan Pilvi peilinkinä(1998).

Kirjaa saa kirjakaupoista ja kustantajalta Myllylahti Oy:ltä. Sitä voi myös kysellä tekijältä, joka ottaa mielellään vastaan palautetta (040-7053747).

Lue Elsa Partalan arvio Karin kirjasta.


Maarit kirjoitti draamaa nukketeatterille

Kirjoittajaryhmä Ringin jäsen Maarit Alatossava menestyi erinomaisesti kilpailussa, jonka Kemin kaupunginkirjasto järjesti aiheena nukketaeatterinäytelmät. Aikuisten sarjassa Maaritin käsikirjoitus Keiju Kevytsiipipalkittiin toiseksi parhaana eli hopeasijalla. Ensimmäisen palkinnon ko. sarjassa voitti Liisa Nurron käsikirjoitus.

Kilpailutyö oli Maaritin ensimmäinen nukketaeatteridraama. Tuomaristo Ulla Maunu, Minna Helin ja Eila Heinonen pitivät kilpailuun osallistuneiden käsikirjoitusten tasoa korkeana ja kiittelivät erityisesti satumaisuudesa, riimittelyistä ja niiden sisältämästä fantasiasta.

Kilpailuun osallistuneita nukketeatterinäytelmien käsikirjoituksia voi lainata Kemin kaupunginkirjastosta.


Kaarina kokosi runonsa kansiin

Kaarina Yrjönheikki (s. 1931) pani ajatuksensa kansien väliin ja julkaisi runokokoelman Valkoapila, joka tuli painosta ulos helmikuussa 2007. Kaarina liittyi Kirjoittajaryhmä Rinkiin vuonna 1990. Hän on osallistunut seuraaviin Ringin antologioihin: Vaulan kukkia III, Portailla, Sininen silta, Pilvi peilinkinä, Aikamatkaaja, Raide viistoista ja Näen mitä haluan. Hän on toiminut v. 1997- 2001 myös Ringin puheenjohtajana.

Sisarensa myötävaikutuksella Kaarina ryhtyi kokoamaan tekstejään ja päätti julkaista runokirjan omakustanteena. ”Parasta mitä minulle eläkkeellä ollessani on tapahtunut, on kirjoittajaryhmään liittyminen. Päässäni olleet runonsiemenet saivat hyvän alustan rinkiläisten muokkaamassa kasvualustassa”, sanoo onnellinen runoilija uuden julkaisunsa äärellä.

Työelämänsä ajan tämä huumorintajuinen kirjoittaja viihtyi Lapissa: Inarissa, Utsjoella ja Enontekiöllä. Nykyisin hän asustelee lapsuutensa maisemissa Kemin Nällissä.

Runon siemenet / runonrustaajan pöydällä / odottavat tilaisuutta / hypätä näyttöruudulle, / sieltä runoilijan / mielenmaisemaan, / jossa kukkivat / kaikki kesäkukat / ja pörisevät mehiläiset. / Helppo on unelmoida / olevansa pellonreunalla / kullero korvan takana, / kuvitella itsellensä siivet.

Lue Anita Myllykosken arvio Kaarinan kirjasta. Kuvasatoa 2007 kuva 4


Anna koputtelee yhä nuijaa pöytään

Ringin vuosikokous 27.2.2007 sattui jokseenkin yhteen sen kanssa, kun kirjoittajaryhmä aloitti 35. toimintavuotensa. Eli Rinki täyttää 35 vuotta helmikuussa 2008.

Sen lisäksi, että yhteistyötä Kemin työväenopiston kanssa jatketaan luovan toiminnan kurssin merkeissä, on kuluvalle vuodelle suunnitelmissa mm. keväinen opintoretki Iihin, perinteinen runotilaisuus kesällä Kemin savupirtissä ja syysmukkulan vietto Tervolassa.

Puheenjohtajan nuijaa heiluttelee tänäkin vuonna Anna Kyrö ja varapuheenjohtajana jatkaa Matti Ylipiessa. Ringin hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Elsa Partala, Kaija Koivisto, Virpi Summa, Maarit Alatossava, Saara Heikkinen ja Anita Myllykoski sekä varajäseniksi Toini Marjamaa, Marja-Leena Vierelä, Kalevi Sipola ja Teuvo Karén.

Kokouksessa hyväksyttiin sääntömuutos, jolla lakkautettiin ns. ainaisjäsenmaksu, koska se on osoittautunut vaikeaksi ajantasaisen jäsenrekisterin pidon kannalta. Vuotuisen jäsenmaksun suuruudeksi päätettiin 5 euroa. Kuvasatoa 2007 kuva 3



Kuuden sanan novelleja
ja muuta mukavaa

Perinteinen Ringin ja Kemin työväenopiston yhdessä järjestämä seminaari pidettiin helmikuun viimeisessä viikonvaihteessa 24.-25.2.2007 Kemin kulttuurikeskuksessa. Kurssiluontoisen seminaarin alaotsikkona oliLuovan kirjoittamisen avoin työpaja.

Työpajan osanottajat saivat arvokasta palautetta sekä opettajilta että muilta läsnäolijoilta teksteistä, jotka oli toimitettu järjestäjille jo etukäteen. Rakentavan kritiikin kohteena oli paksu pino niin runoa kuin proosaakin. Kaksipäiväisessä seminaarissa tehtiin lisäksi monenlaisia kirjoitusharjoituksia.

Hymyä huuleen aiheutti varsinkin kuuden sanan novellien kirjoittaminen. Laji oli kaikille osanottajille uusi, vaikka se kuuleman mukaan on leviämässä peräti muoti-ilmiöksi. Esimerkkinä oli "täydellinen mininovelli", joka sisältää alun, kliimaksin ja lopun. Järkyttävässä lyhykäisyydessään se kuului: Valkoinen ristiäismekko myydään. Käyttämättömäksi jäänyt.  Kuvasatoa 2007 kuva 2


Siirin elämä

Siiri Magga-Miettuselta ilmestyi joulukuun 2006 puolella uusi kirja Siirin Elämä, joka on omaelämäkerrallista jatkoa aikaisemmin ilmestyneeseen Siirin kirjaan. Kirjoista ja Siiristä itsestään kerrotaan myös Kustannus-Puntsin sivuilla.

Näin Siiri itse kertoo tiivistetyssä muodossa elämästään ja kirjallisesta työstään:

Olen saamelaisen suurperheen tytär Ivalojoen Kutturasta. Penikulmien päässä kouluista ja terveyspalveluista perheemme köyhyyttä uhmaten ponnisteli saadakseen lapsille omat turvalliset ammatit. Minusta tuli kansakoulunopettaja. Suurimman osan työhistoriastani olen toiminut opettajana Kemissä. Samalla minulla on kuitenkin ollut yhteys Lappiin ja saamenkieleen.

Vuonna1967 tein saamenkielisen aapisen. Se oli ensimmäinen kirjallinen yritykseni. Jatkoin sitä kirjoittelemalla sekä saamen- että suomenkielisiin lehtiin.

Kirjoittajaryhmä Rinkiin liityin Kemin vuosinani ja olen ollut mukana useassa antologiassa.

Vuonna 1989 tein saamenradion toimittajan, Ritva Torikan kanssa saamenkielisen kouluradiosarjan Linnunrata, joka pohjautui saamelaisiin tarinoihin.

Jäätyäni eläkkeelle v. 2000, aloin aktiivisesti kirjoittaa ja opiskelin Kärsämäen elämäntarina-akatemiassa. Vuonna 2002 julkaisin Siirin kirjan. Se kertoo kaunokirjallisin keinoin lapsuudesta ja nuoruudesta opettajaksi valmistumiseeni saakka.

Vuonna 2006 julkaisin jatko-osan, jonka nimeksi tuli Siirin elämä. Se kertoo aikuisen Siirin elämästä, joka on erilainen kuin hän lapsena kuvitteli. Myös vanhuus on tässä kirjassa mukana. Eräs teema on nopea muutos, jonka aikana vanha Lappi katoaa.

Olen lukenut Siirin kirjan äänikirjaksi Näkövammaliitolle, jossa se on lainattavana. Olen kirjoittanut Siirin kirjan myös saamenkielellä ja se ilmestyy lähiaikoina. Saamenkielinen äänikirjakin on editoituna, ilmestyminen on vielä rahoitusta odottaessani viivästynyt.

Koko eläkeaikani olen aktiivisesti vieraillut sekä saamen- että suomenkielisissä kouluissa ja päiväkodeissa. Lisäksi kerron saamelaisuudesta ja yleensä pohjoissuomalaisten elämästä kirjoittajaryhmissä, kirjastoissa sekä erilaisissa kerhoissa ja juhlissa. Olen osallistunut Lapin kirjallisuusseuran järjestämään lukuletkaan, jossa vieraillaan Lapin läänin kouluissa kertomassa kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Kuvasatoa 2007 kuva 1


Voitto kotiin Päätalo-instituutin omakustannekilpailussa

Ringin antologia Näen mitä haluan palkittiin Päätalo-instituutin vuoden 2006 omakustannekilpailun antologiasarjan parhaana.

Kilpailu on järjestetty vuodesta 1996 lähtien. Sen tarkoituksena on nostaa esille maan omakustanteiden parhaimmisto. Kilpailuun voivat osallistua kaikki kilpailuvuonna ilmestyneet omakustanteet eri sarjoissa. Koko kilpailun voittaja saa Möllärimestarin arvonimen. Vuonna 2006 kilpailuun osallistui yhteensä 86 teosta.

Palkintoraati luonnehti Ringin antologiaa hienoksi, ajatuksia herättäväksi ja mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Kirjoittamisen lajien monipuolisuus miellytti raatia. Antologia sisältää niin runoja, novelleja ja muita kertomuksia kuin näytelmäkäsikirjoituksia ja lisäksi essee- ja mietelmäosion. Teoksen huippuna raati piti proosatekstien upeaa surrealismia.