Anachè


Marja-Leena Vierelä:

Sadussa ajankohtaisia asioita omasta ajastamme


Anachè
Maria Turtschaninoff
Suom. Marja Kyrö
Tammi 2012

Turtschaninoff on luonut oman maailmansa jo edellisessä nuortenkirjassaan Arra (kirja oli Finlandia Junior -ehdokkaana 2009). Lukijana helposti etsii Anachèn tapahtumille paikkaa maailman kartalta, mutta sitä ei löydy. Kirjan heimojen elämä on jossakin salaisella aavikolla ja vuoristossa. Paimentolaiset kasvattavat lampaita ja hevosia, siirtyvät laumojensa mukana kesä- ja talvilaitumille.

Tarinassa on kaksi päähenkilöä, tyttö nimeltä Anachè ja hänen veljensä Heor. Heidän isänsä Kajake on rouk, heimon päällikkö, mutta tämän yläpuolella on rouake, joka on kaikkien heimojen päällikkö. Anachèn ja Heor leikkivät yhdessä. Sen kaiken, mitä Heor on oppinut isältään tai isommilta pojilta, hän opettaa sisarelleen. Kunnes tulee aika, jolloin Heor viettää setturiittinsä, tulee mieheksi. Lasten tiet eroavat, isä ottaa poikansa mukaansa ja valmistaa häntä tulevaan miesten maailmaan.

Anachèn sulariitti on myöhemmin, mutta äiti opastaa tytärtään. He keräävät marjoja, etsivät juuria, valmistautuvat talven varalle. ”He siirtyivät telogeltiheikön luota kauemmas ja löysivät matalaa, köynnöstävää, helakanpunakukkaista varpua, mikä sai äidin silmät loistamaan. Hän pyysi hengiltä luvan, ja Anachè tunsi henkien vastauksen kehossaan, aivan kuten lammasta teurastettaessa.” Naisten on hyvä osata parantaa sairaita, valmistaa teetä, ruokaa ja rohdoksia. Tärkeintä kuitenkin on olla nöyrä ja kuuliainen vaimo, aina valmiina palvelemaan miestään. Naisen on alistuttava.

Vaikka kyseessä on satu, kirjailija tuo esille ajankohtaisia ja tärkeitä asioita meidän ajastamme. Naisen asema romaanissa on olla näkymätön, mutta pitää osata kaikki tarpeen tullen. Vaimo ottaa tyynesti vastaan iskut mieheltään, ilmekään ei värähdä lyöntien sattuessa vaimon kasvoille. Isä ei suo juuri katsettakaan tyttärelleen, poika saa kaiken huomion. On olemassa työt, jotka sopivat vain miehille ja vähempiarvoiset naisten työt.

Yhteisön tavoissa on shamanistisia piirteitä. Henkilöillä on omat voimaeläimensä, joillakin on taito keskustella henkien kanssa. Jumalia kunnioitetaan ja annetaan uhrilahjoja. Matkoille lähdettäessä kysytään neuvoa. Jumalat ja henget voivat suuttua ja lähettää rajuilmoja tai sairauksia ihmisten kiusaksi.

Tavat poikkeavat toisistaan, avioliittoja solmitaan eri heimojen välillä, käydään yhdessä metsästämässä ja laitumet jaetaan hierarkkisen järjestelmän mukaan. Päällikkö saa karjalleen parhaat tasangot. Naisista käydään kauppaa myötäjäisten muodossa. Nainen tuo varallisuutta miehen gerriin. Heimojen välisiä ristiriitoja ratkotaan kamppailemalla mies miestä vastaan. Jos tyttö tai nainen käyttäytyy sopimattomasti, häntä rangaistaan ankarasti.

Kirjailijan satumaailmassa on piirteitä useista olemassa olevista kulttuureista. Kun oikeutta käydään ja syyllistä etsitään, koko yhteisöllä on tuomiovalta. Mieleen tulee Pilatus. Tuomiosta ei vastaa yksin rouake, useamman heimon päällikkö, vaan käytetään ”huutoäänestystä”.

Kirjailija on ottanut mukaan vielä meillekin vaikean ja ajankohtaisen asian, homot. Yhteisö on hämmästynyt ja vaikeassa tilanteessa, miten suhtautua homopariin.

En voi viedä lukijalta löytämisen iloa kertomalla enempää. Kieli on rikasta ja soljuvaa, runollista ja kaunista. Tarinan kulkua ei voi aavistaa, yllätys tulee toisensa perään. Jännite säilyy alkulehdiltä yli viidensadan sivun ajan.

5.3.2014