Bongaus 18


Vladimir Majakovski, Valitut runot. Suom. Arvo Turtiainen. Tammi 1984.

Majakovskin runossa Oodi vallankumoukselle (1918), pudotetaan harmaapäiset amiraalit laiturilta Helsingissä. Tässä viitataan ilmeisesti panssarilaiva Potemkinin matruusien kapinaan 1905, jota pidetään Venäjän vallankumouksen ensiaskelena. Tyytymättömyys sai laivalla alkunsa siitä, että sinne toimitettiin pilaantunutta lihaa.

Myöhemmin Neuvostojen maa oli sekasorrossa, siellä käytiin sotaa kolmella rintamalla: kansalaissotaa, vähemmistökansojen vapaussotaa ja puolustussotaa ulkomaisia interventioita vastaan. Vuoden 1918 alussa työläiset ja talonpojat perustivat puna-armeijan. Kokonaisuudessaan runo kuuluu:

Sinulle, / vihelletty, / tykkipatterilla hohotettu / sinulle, / pahantahdon pistimillä märkähaavoitettu, / kohotan / yli kirousten liitävän / juhlallisen oodin: / ”Oo!” / Oo, eläimellinen! / Oo, lapsellinen! / Oo, kopeekkamainen! / Oo, valtava! / Miten liekin nimitetty sinua? / Mihin vielä johdatkaan, kaksikasvoinen? / Sopusointuun uuteen / vaiko raunioihin? / Konemiestä, / hiilen pölyn tahrimaa, / kaivosmiestä, tunkeutuvaa läpi malmivöiden, / ylistät / täynnä hartautta, / ylistät vuoksi ihmistöiden. / Ja huomenna / Blazhennyin / katedraalin kattoharjat / kätensä turhaan rukoukseen kohottaa, - / kun kuusikulmaistesi tylppäkuonot karjut / ikuisen Kremlin ilmaan paukauttaa. / ”Eijaa!” / Kähisee huuto kuolemaa, / sireeneiden ulvoessa kimeästi. / Lähetät merimiehet / sotalaivaan hukkuvaan, / missä naukuu / unohtunut kissanpentu / viiltävästi. / Mutta sitten! / Humalassa ärjytään, / viikset uljaat keikaroiden kiertehissä. /Pyssynperin amiraalit harmaapäät / syökset mereen / laiturilta Helsingissä. / Kieli nuolee eilishaavat pehmoisesti; / näen jälleen verisuonet avatut. / Sinulle huutaa poroporvari – / - kirottu kolminkertaisesti! / ja minä, runoilija: / -nelinkertaisesti ylistetty, siunattu!