Bongaus 17


Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien. Elämäkerta. J. R. R. Tolkien : A Biography (1977). Suom. Vesa Sisättö, Johanna Vainikainen 1998.

Humphrey Carpenterin J. R. R. Tolkienin (1892-1973) elämäkerrasta käy ilmi myös Kalevalan vaikutus Tolkienin tunnetuimpaan teokseen Taru sormusten herrasta (1954-1955). Tolkien oli englantilainen kirjailija ja kielitieteilijä.

Opiskellessaan King Edwardissa Birminghamissa Tolkien oli kiinnostunut muinaisista kielistä ja piti koulun Kirjallisuusseurassa esitelmän pohjoismaisista saagoista alkukielisin näyttein. Hän löysi myös Kalevalan englanninkielisenä käännöksenä, mutta myöhemmin hän opiskeli suomea sen verran, että hän pystyi lukemaan osan Kalevalasta alkukielellä. ”Se oli kuin löytäisi kellarillisen laadultaan ja maultaan ennen maistamatonta viiniä. Minä juovuin siitä.” (s. 70) Tolkien hylkäsi uusgoottinsa ja alkoi kehittää suomen vaikutuksesta uutta omaa kieltä, josta tuli lopulta quenya eli suurhaltiakieli.

Seuraava on osa ”hölynpölyhaltiakielellä” kirjoitettua runoa, joka on päivätty ”marraskuu 1915, maaliskuu 1916” (s. 90):

Ai lintulinda Lasselanta 
Pilingeve suyer nalla ganta
Kuluvi ya karnevalinar
V´ematte singi Eldamar.

Tolkienin kirjailijantyössä vaikuttivat halu keksiä kieliä, ilmaista syvimmät tunteet runoudessa ja luoda Englannille mytologia, johon hän vihjasi kirjoittaessaan opiskeluaikoinaan Kalevalasta: ”Toivoisin että meillä olisi enemmän jäljellä jotain samanlaista, joka kuului englantilaisille kauan sitten.” Hurinin lapset -tarinassa oli myös melko tietoista lainaa Kalevalan Kullervon tarinasta. (s. 107, 115)

*

Kalevalan vaikutuksesta muihin maailman teoksiin mainittakoon amerikkalaisten kansalliseepokseksi mainittu Henry Wadsworth Longfellow´n (1807-1882) vuonna 1855 julkaistu runoelma The Song of Hiawatha eli Laulu Hiawathasta. Se on sepitetty Kalevalan tyyliä, runomittaa ja aihelmia mukaillen, vaikka se rakentuu Pohjois-Amerikan intiaanien myyteistä ja tarinoista. A. E. Ollilainen suomensi sen kalevalamittaan vuonna 1912.