Proosa‎ > ‎

Painovirheitä




 Maarit Alatossava:


Painovirheitä

 

Joulun tienoilla äitini kiikutti lapsuudenkotiini suuren konvehtirasian, jonka kannessa komeili sveitsiläinen vuoristomaisema. Kun makeiset oli popsittu, aski muuttui aarrearkuksi. Sieltä löytyi värikkäitä pikku kiviä, Norjan rannoilta noukittuja simpukankuoria, somia karamellipapereita... Pohjimmaisena ryttyili pienehkö lehtileike. Siinä luki: ”Hyytävää jännitystä, veitsen välkettä, veren roisketta. Kirurgi I. P:n vastaanotto.” Trillerimainos puolestaan oli lyhyt ja asiallinen.

   Muutama vuosi sitten jossakin mainostettiin pianonvartijoiden ryhmää. Rankkaa touhua tuo soittimen vahtiminen, kun siinä kuulemma kilot karisevat vauhdilla.

   Eräs aikakauslehti jakeli sivukaupalla ohjeita kevään valmistujaisjuhliin. Täytekakku neuvottiin laittamaan yöksi pianon alle. Voi  sitä pianotonta leipuria, joka otti reseptin sanatarkasti. Olisi tullut halvemmaksi piipahtaa konditoriassa.

   Kemiyhtiöstä kuskattiin sahattua ja höylättyä puutavaraa muun muassa Ruotsiin ja Kreikkaan. Eräs tietty nainen postitti tuon tuostakin Tornion ja Kemin tullikamareihin vienti-ilmoituksia, joiden mukaan lautaa, lankkua ja ponttia oli rahdattu Rutosiin ja Kerikkaan. Mistä lie maailman kartalta löytyvät moiset maat.