Proosa‎ > ‎

Kirjahyllyssä




 Elsa Partala:


 Kirjahyllyssä


 
Henkilöt:                Sinuhe, Gamma, Buzzle ja Kyynikko
 

 
Gamma:               Älä pullistele, egyptiläinen, täällä on jo muutenkin niin ahdasta.
 
Sinuhe:                 Minkä minä voin, sille, että olen juhlanumero ja tarvitsen tilaa. En voi hengittää,                              kun sinun laihat sivusi törröttävät ja pistävät kylkiin, rakas Gamma.
 
Buzzle:                 Hiljaa siellä alhaalla. Palaset menevät sekaisin, kun meluatte niin.
 
Gamma:               Sinä ja sinun mitättömät palasesi. Ainahan ne ovat sekaisin. Sinulla on tilaa siellä                              hyllyn päällä vaikka kuinka paljon, eikä sinua kukaan viitsi enää edes koota. Pistää                            vihaksi, kun henkevät tekstit sullotaan puristuksiin ja tuollaiset resupellet saavat                              löhöä leveästi. Runojen pitää ehdottomasti saada tilaa ympärilleen.
 
Sinuhe:                 Niinpä niin, historiaa on raskasta puristaa pitkin kylkiä, tilaa kaivattaisiin.                                        Oikeastaan minulla pitäisi olla oma hylly, että saisin rauhassa mietiskellä ja                                    sulatella hienoa kuvitustani.
 
Buzzle:                 Eivät sinun tekstisi mitään historiaa ole. Kaikki on keksittyä satua. Kyllä minäkin                              sen verran tiedän, vaikka palapeli olenkin. Waltari ei koskaan edes käynyt                                      Egyptissä, keksittyä kaikki. Enkä minä mikään resupelle ole, viisisataa palaa on                                sentään aika paljon, ja lasten käsissä minä olen kulunut.
 
Gamma:               ”Tulit minua vastaan riivatussa metsässä, sinulla oli yöperhosen samettinen ääni.” *
 
Buzzle:                 Itse sinä olet yöperhonen! Ja muista, mistä olet tänne tullut, kirjaston                                              poistomyynnistä. Hah hah, sinua ei tietysti koskaan lainattu.
 
Gamma:               Ole jo hiljaa, rytmi tässä metelissä sekoaa. Sama se on, mistä olen tänne tullut.                                Minä olen omistajalleni kallisarvoinen.
 
Sinuhe:                 Me kaikki kirjat olemme kallisarvoisia nykyiselle omistajallemme. Kuulin kerran, kun hän sanoi, ettei voi luopua yhdestäkään teoksesta. Tämä hylly on käynyt yksinkertaisesti pieneksi. Siksi me olemme täällä niin ahtaalla.
 
Gamma:               No miksi se ei hävitä tuota röyhkeää palapeliä ja anna tilaa meille?
 
Sinuhe:                 Ehkäpä hän on nostalginen ja haluaa säilyttää sen lapsuutensa muistona?
 
Buzzle:                 Luulette olevanne arvokkaita. Minä sentään olen nähnyt muutakin elämää kuin                                  tuntenut jonkun aikuisen kuivat sormet ja hiljaisuuden ympärilläni. Lapset                                        heittelivät palasiani ilmaan, ja nauru raikui iloisesti, kun he sitten etsivät niitä. Se                            oli elämää se.
 
Sinuhe:                 Sanokaapas, miksi emäntä istuu tuon omituisen vekottimen ääressä? Se on niin                                kuin kirjoituskone ja televisio, vaan ei se ole oikein kumpikaan.
 
Gamma:               Voi Sinuhe, sehän on tietokone. Niin, mistäpä sinä sen tietäisit, kun olet syntynyt                              paljon ennen tietokoneita ja sisältösi on tuhatkolmesataa luvulta ennen Kristusta.                              Remingtonilla sinut on taidettu kirjoittaakin?
 
Buzzle:                 Pöhkö egyptiläinen! Emäntä kirjoittaa. Etkö ole kuullut kuinka se joskus lukee                                  tekstiään ääneen?
 
Sinuhe:                 Niinkö? Minä olen luullut, että hän lukee jotain kirjaa. Runojako hän kirjoittaa?
 
Buzzle:                 Tietenkin runoja!
 
Gamma:               Runoja täytyy ehdottomasti lukea äänen, jos haluaa olla rytmistä varma. Niin                                    Raakel teki.
 
Sinuhe:                 No, vaikka itse kirjoittaa, niin täytyy sitä silti lukea toistenkin tekstejä, siitä se                                oma kieli rikastuu. Mika luki aina varsinkin historiaa.
 
Gamma:               Totta puhut, lukeminen on kirjoittamisen a ja o.
 
Buzzle:                 Kuka sitä aina jaksaa! Täytyy elämään muutakin mahtua kuin lukeminen. Ainakin                              lapset tarvitsevat liikuntaa ja askartelua, esimerkiksi palapelien kokoamista.
 
Kyynikko:              ”Helvetissä ei ole ketään; kaikki pirut ovat jo täällä.” **
 
Sinuhe:                 Mitä tuo nyt sitten oli? Kuka puhuu?
 
Gamma:               En ainakaan minä.
 
Buzzle:                 Enkä minä. Taitaa olla itse kyynikko alahyllyltä.
 
Kyynikko:              ”Miten turha on istua alas ja kirjoittaa, jos ei ole noussut seisomaan ja elänyt.” **
 
Sinuhe:                 Vai niin! ” Minä, Sinuhe, olen ihminen ja ihmisenä olen elänyt jokaisessa                                           ihmisessä, joka on ollut ennen minua, ja ihmisenä elän jokaisessa ihmisessä, joka                             tulee jälkeeni. Elän ihmisen itkussa ja ilossa, hänen surussaan ja pelossaan elän,                             hyvyydessään ja pahuudessaan, oikeudessa ja vääryydessä, heikkoudessa ja                                   väkevyydessä...” ***
 
Buzzle:                 Minä, minä, minä, aina vaan minä.
 
Sinuhe:                ”...Ihmisenä olen elävä ihmisessä ikuisesti enkä sen tähden kaipaa uhreja hautaani                           ja kuolemattomuutta nimelleni.”***            
 
Kyynikko:             ”Hän oli kuin kukko, joka tuumi, että aurinko oli noussut kuullakseen sen                                          kiekuvan.” **
 
Gamma:               Oi, miten törkeää kieltä.
 
Buzzle:                 Kerrankin joku puhuu jotain järkevää. Siitä saitte, senkin röyhistelijät. Hiljaa, joku                            tulee!


                          Lainaukset:
                          *    Rakel Liehu Gammayökkönen
                          **  Toim. Juha Lindqvist Kyynikon kultainen kirja (William Shakespeare, Henry                             David Thoreau, George Eliot)
                          *** Mika Waltari Sinuhe