Proosa‎ > ‎

Kävelyllä




 Maarit Alatossava:


Kävelyllä

 

Ilmassa leijuu turkoosinharmaa usva. Lauha ja pakkanen taistelevat. Sumun seassa jyskyttää. Kirkassilmäinen rautahepo kiskoo äärettömyyksiin ulottuvaa letkaa. Vaunut kolkkasevat ja nitisevät. Pyörät kirskuvat. Tuore puu tuoksuu. Junan mentyä vihloo hiljaisuus.

Ohut lumikerros peittää niityn. Tukalan kuumana kesäiltana lentelivät mykerökukkaisten puolivillaiset laskuvarjot.

Pieni kaarisilta ylittää puron. Lumipitsin peittämät kaiteet muistuttavat kakkupaperia. Ajattelen Aale Tynniä. Yksinäinen vesilintu lipuu siksakia teräksenharmaassa vedessä.

Lumen kylmään syleilyyn unohtunut penkki on menettänyt muotonsa. Sembramännyt repivät usvaseittiä neulasillaan. Vanhat, hauraat lehdet lepattavat hopeapajuissa. Kaakaonruskea kerrostalo uhkuu menneisyyttä.

Kaksi kulunutta sälliä käpsehtii kapakkaan. Hälinä ja tupakansavu käväisevät kadulla. Rispaantunut ovi kolahtaa kiinni.

Käännyn arkiselle, arktiselle kadulle. Vanhoissa puissa vatvoo iltatuuli viestiään.