Proosa‎ > ‎

Auton omistama mies




Toini Marjamaa:


Auton omistama mies

 

Luin äskettäin jostakin autoalan lehdestä artikkelin, jossa katsastajat väittivät naisten omistamien ja käyttämien autojen olevan paremmin huollettuja kuin miesten autot.

   Näinhän se saattaa, näin naisen logiikalla ajateltuna olla.  Naisille, ainakin itselleni, auto on pääasiassa kulkuväline, käyttöesine siinä kuin pyykki- tai tiskikone.  Arkielämän kiireissä naiset haluavat apuvälineittensä toimivan moitteettomasti.  Pesukoneitten pitää pestä ja auton pitää kulkea.  Kun naiset harvoin ovat mekaanikkoja, heidän täytyy delegoida koneiden huolto ammattimiehille, useimmin juuri miehille.

   Auto on miehisyyden symboli, sanotaan useissa alan tutkimuksissa, fallossyboli, peniksen jatke,  siis paljon enemmän kuin kulkuväline.  Sitä pitää hoivata ja helliä, kiillottaa ja putsata. Autoa pitää rakastaa.   Hellyyttävältä minusta tuntui mies, jonka kerran näin pysäköidyssä, uutuuttaan kiiltelevässä autossaan  tutkivan ensin ohjekirjaa, sitten tulevan ulos ja vitivalkealla nenäliinalla varovasti, hyväillen puhdistavan jotain silmilleni näkymätöntä tahraa autonsa konepelliltä.

   Autoilla ja miehillä on liki symbioottinen suhde.  Jollain mystisellä tavalla he reagoivat toisiinsa.   Tätä kykyä tarvitsevat ainakin autoni kunnosta vastaavat huoltomiehet.   Aivoistani puuttuvan auto-osaston vuoksi en tajua kulkuvälineeni antamia signaaleja.  Mies tulee, istuu rattiin ja ajaa muutaman metrin.  "Kytkin ei toimi kunnolla, irtoaa liian aikaisin", sain äskettäin kuulla.  Itse en ollut huomannut siinä mitään epätavallista.  Olinhan sitä paitsi huollattanut merkkikorjaamossa autoni muutamaa kuukautta aikaisemmin.  Lisäksi siihen oli tehty pieni asennustyö kuukausi sitten.  Ilmeisesti autoni huoltomies "huorasi"  niin monen auton kanssa, ettei symbioottista suhdettä syntynyt ainakaan minun autooni.

   Miehillä on harhaluulo, että he omistavat auton, jonka he ovat monien koeajeluiden, tutkimisen ja tinkimisen jälkeen valinneet.  Ovat he tietenkin ostaneet ja maksaneet autonsa. Mutta valinneet, ei sitä.  Auto on valinnut tarkan harkinnan jälkeen miehen, jonka haluaa omistaa.

  Tähän tulokseen olen päätynyt vuosien perusteellisten, vaivihkaisten tutkimusteni jälkeen.  Olen sivusta huvittuneena seurannut miesten arvokkaita keskusteluja eri automerkkien hyvistä ja huonoista puolista:  kiihtyvyydestä, kaarreominaisuuksista, ajomukavuudesta ja tietysti kulutuksesta. Eräs mies totesi kerran leuhkasti, että meillä ei pilkuilla ajeta.   Ihmettelin joskus ääneen, miksi auton pitäisi kulkea kahtasataaneljääkymmentä, kun Suomessa ei edes moottoriteillä saa ajaa sataakahtakymmentä lujempaa.  Miehet katsoivat minua säälivästi. Nainen ei ymmärrä, että auton on kiihdyttävä nopeasti ja sillä pitää teoriassa päästä lujaa.     

   Auto on selvästi naisellinen, sen ovat mainostajatkin huomanneet.  Upea, seksikäs, ehdottomasti pitkätukkainen, vähävaatteinen tai alaston tyttö poseeraa auton keulalla, sivelee hellästi konepeltiä.  Hyväilee itse asiassa miestä!  Eihän formulaa tai muuta kilpa-autoa osteta, Kimi Räikkönen tai Marcus Grönholm eivät vetoa yleisimpään autonostajaan - keski-ikäiseen mieheen.

   Miehen rakkauden autoon huomaa ehkä selvimmin kun käy huollattamassa autoaan ja istuu odottamassa varsinaisen liikkeen puolella.   Miehiä, nuoria ja vanhoja, tulee ja menee.  He kiertelevät autoja, tutkivat ja kommentoivat toisilleen.  Nämä autoja harrastavat miehet tuntuvat kaikki tuntevan toisensa.   Joskus näkee pariskunnan olevan yhdessä liikkeellä.  Silloin voi arvata, että  kysymyksessä on todellinen tarkoitus vaihtaa tai ostaa uusi auto.

   Luulen, että automyyjätkin ovat jo oppineet tuntemaan nämä vakiokävijät; he antavat näiden rauhassa katsella ja ihailla.   Ehkäpä he aina joskus ostavatkin auton.    Mutta vain siinä tapauksessa, että heidän himoitsemansa auto hyväksyy ostajan.

   Joskus saattaa nainenkin tosin hurahtaa autoon.  Luin Helsingin Sanomista Annamari Sipilän kolumnin,  jossa hän kertoi rakastuneensa limenvihreään Kuplaan.  Ilmeisesti se on automerkki.   Hintakin oli ollut kohtuullinen, siis pankkiin kysymään lainaa, joka järjestyi.  Mutta naisellinen auto saattaa olla yhtä  häilyväinen kuin naisenkin sanotaan olevan:  limenvihreä Kupla olikin rakastunut toiseen, valinnut toisen ostajan.  Annamari meni kotiin ja itki.