Proosa‎ > ‎

Aurinkosatu




 Merja Alm:


Aurinkosatu



-Saanko tulla teille kylään? 
-Jos olet kysynyt luvan vanhemmiltasi. No, nyt sinä kuitenkin tulit, vaikka et sanonut, oletko kysynyt lupaa vai et. 
-Lue satu. 
-En nyt ehdi lukemaan. Minun täytyy kohta lähteä kaupunkiin asioille. 
-Saanko minäkin tulla? 
-Et voi tulla kaupungille. Viivyn aika kauan, minulla on paljon asioita. 
-En lähe vielä kotiin. Luetaan satu. 
-Kyllä sinun kohta pitää lähteä. Mutta voidaan vähän lukea. Sen jälkeen sinun täytyy lähteä. Luetaan vaikka Aurinkosatu. Sattuipa kerran, että pieni poika pudotti appelsiinin järveen. 
-Miksi? 
-En tiedä. Molskis, se meni heti pohjaan asti. 
-Pohjaanko? 
-Niin. Siellä se loisti pyöreänä ja keltaisena. Kiiski huomasi sen ensiksi. 
-Mikä kiiski? 
-No kala. Se katseli sitä hetken aikaa aivan ällistyneenä. Sitten se ui vikkelästi kertomaan uutista jokaiselle, joka sen tielle sattui. Aurinko on pudonnut järveen, aurinko on pudonnut järveen! 
-Aurinkoko? 
-Niin. Tai appelsiini. 
-Miksi? 
-No siksi. Se on se satu. Mutta luetaan se loppuun seuraavalla kerralla. Minun pitää kyllä nyt lähteä. Tule, saatan sinut kotiovelle. Mennään aivan tien laitaa, ettei auto aja päälle.

-Hei äiti, en tuu vielä sisälle. 
-Tule nyt. Meillä on uusia piirrettyjä. Isä lähti rokkikonserttiin. Äiti ei viitsinyt lähteä, kun on vähän kuumetta. Se on tämä flunssa. Äiti menee levähtämään. Ole nyt kiltti. 
-Niin mene nyt kotiin, luetaan satu seuraavalla kerralla loppuun. Minunkin pitää tästä kaupungille. -En mene kotiin! 
-Hei, äitisi sanoi, että teillä on uusia piirrettyjä! Minkähänlainen filmi se on? Mene katsomaan, se on varmaan ihan hauska juttu! Kerro vaikka sitten huomenna, millainen…