Lyriikka‎ > ‎

Väen valta




Martti Takalo:



Väen valta



Käyt eespäin nyt väki voimakas, 
pois edestäsi työnnät heikot. 
Olet toimissasi tarmokas, 
ja tunnet kaikki keinot, 
millä sortaa heikompaa, 
ja miten köyhät kyykkyyn saa.

Vaikka nouset ruokapöydästä, 
vielä heikko olet nälästä. 
Jo mietit miten sortaa saat, 
miten enemmän voit omistaa. 
Kaikuu kertosäkeesi: mulle, mulle, mulle, 
et silmäystä luo sivulle, se eihän kuulu sulle.

Jos vähän tai paljon omistaa, 
niin aita korkea niitä koristaa. 
Et tahdo sinä mistään luopua, 
saa onnettomat aitasi takana huojua. 
Kuvittelet, olet jälleen voimakas, 
kun kaikki aarteet on hallussas.

Käyt eespäin taas väki tuo, 
marssiasi katsoo onnettomat nuo. 
Vaan muista mikä onkaan onnen hinta, 
kun sykkimästä lakkaa sinun rinta. 
Et rahoinesi ole mitään, 
kun kutsu tulee kuolemaan.

Ei, ei se sana ole solidaarisuus, 
vaan ajatus, kunnia ja uskollisuus. 
Kun muistat mikä heikoin onkaan lenkki, 
niin kutsut luoksesi ne onnettomat. 
Sanot: istukaa tuossa onhan penkki. 
Maa vahva on kun nauraa myös kasvottomat.

Se maataan oikein rakentaa ei voi, 
kuka ahneuden lahjaksi itsellensä soi. 
Valta ei kaitse koskaan viisautta, 
viisauden puu on humaanisuus. 
Kun kunnioitat taas ihmisyyttä, 
siitä alkaa aikakausi aivan uus.